Eipä mennyt taaskaan niinku strömsössä

LUKITARIN BAKENEKO

kyynärnivel 0/0

lonkkanivel D/C

Kevään pentuesuunnitelmat kariutuivat Pavetsun luuston kuvauksiin. Lonkat ovat sököt, tosin onneksi se ei koiraa vielä tässä elämänvaiheessa näytä haittaavan. Harmittaa, sillä suunniteltu uros olisi ollut erittäin mielenkiintoinen uusi tuttavuus ja nappiosuma Paavo-neidille. Mutta nyt kävi näin ja pentuhaaveet vaihtuivat sterkkaussuunnitelmaan. Tämä toimenpide helpottaa arkea useamman koiran taloudessa ja samalla vältetään tulevaisuudessa mahdolliset mummukoirien vaivat.

Pavetsuikkeli spurttailee pakkasessa, kuva: Saija Tenhunen

Yksi on joukosta pois...

B-muksujen synttärikekkereistä huolimatta tämä vuosi alkoi haikeissa tunnelmissa. Pitkäaikainen karvainen ystävä, ensimmäisen Lukitarin-pentueen isäpappa Raipe päätti maallisen taipaleensa reilu viikko takaperin. Ikää Rajlle kertyi melkein 14 vuotta.

Tutustuin Raipeen kulkiessamme Salli-muorin kanssa koiranäyttelyissä ja kävimme mm. yhteisellä näyttelyreissulla Ruotsissa Rajn silloisen omistajan kanssa. Raj oli aikoinaan Sallin kahdesta sulhaskanditaatista ehdoton ykkössuosikkini. A-pentueemme putkahti maailmaan maaliskuussa-03, joten komeasti ovat vetskuikäistä sakkia nämä ”penskatkin” nykyään...

A-pentujen ollessa alta vuoden iässä kuulin Rajn etsivän uutta kotia. Koulukaverini Saija oli ollut jo pidemmän aikaa kiinnostunut rodusta ja kaipaili omaa akitalaista vierelleen. Niinpä parin mutkan kautta Raj muutti asustelemaan ensin Saijan luo Vuokattiin, mistä matka jatkui omistajan jatko-opintojen vuoksi Tornion kautta Helsinkiin ja sieltä lopulta Savon sydämeen, Iisalmeen. Onneksi Raj oli tottunut matkailija ja kotonaan melkeinpä missä tahansa.

Raj oli hieno koira, joka valloitti monet sydämet ja jota jää kaipaamaan suuri joukko ihmisiä. Lepää rauhassa, pappa.

Ängsmyrens Yori No Kogawe "Raj"
30.1.2000 - 8.1.2014