lauantai 19. toukokuuta 2012

Pari sanaa Akita ry:stä ja kuulumisia maailmalta

Vappuna osa akitan rotuyhdistyksen jäsenistä julkaisi joukkoerokirjeen sekä yhdistyksen foorumilla että omilla kotisivuillaan. Mukana tässä kimppakivassa oli myös rodun kasvattajia. Jatkossa en ohjaa enää yhtään pennun kyselijää kyseisten kasvattajien tykö, kuten olen tähän asti toiminut silloin kun meillä ei ole pentuja ollut, eli aika monta kertaa. Omalla käytöksellään he ovat mielestäni osoittaneet yhteistyökyvyttömyytensä sekä sen, että heille henkilökemiat ovat tärkeämpiä, kuin rodun paremman tulevaisuuden puolesta toimiminen.

Tuen jatkossakin Akita ry:tä ja suosittelen lämpimästi jokaista rodun harrastajaa sekä rodusta kiinnostunutta liittymään mukaan toimintaan! Akitan edustusoikeus on rotuyhdistyksellä, Akita ry:llä, eikä tähän tilanteeseen ole näköpiirissä muutosta, eikä mielestäni edes tarvetta. Rodun tulevaisuuden näkymiin voi vaikuttaa rotuyhdistyksen sisällä äänivaltaisena jäsenenä; joko asettumalla itse ehdolle toimihenkilöksi tai toimimalla aktiivisena rivijäsenenä.

SA-rintamalla pikkulinnut lauleskelivat tällä viikolla ikäviä lurituksia.

Ruotsista lintu lauloi, että A-pentueemme isän Rajn sisarella olisi todettu SA. Sallin puolelta SA-mörkö oli jo aiemmin läsnä, mutta tämän uusimman tiedon valossa on pienoinen ihme, ettei Sallin & Rajn pennuista ole yksikään sairastunut. Ikää "muksuilla" on kuitenkin jo 9 vuotta.

Myös Saksan maalta kuului kummia. Siellä Sayurin siskopuoli on SA-diagnosoitu.

Koska kyseessä ei ole mikään virallinen listaus, niin en yksilöi koiria sen kummemmin. Mutta hiljaiseksi vetää, varsinkin kun nuo tiedot tulivat ilmi ns. mutkan takaa. Se vähäinen luottamus, mikä minulla vielä oli jäljellä ihmisten avoimmuuteen ja rehellisyyteen jalostuskoiriensa ai-sairauksien suhteen, on pahemman kerran koetuksella. "Yes, jees - terveitä on kaikki!" -jargonit eivät enää jatkossa uppoa tähän kaaliin.