Uusi kaksijalkainen jäsen laumassamme

11.12. syntyi perheeseemme 4080 g -painoinen ja 52 cm pitkä ukkeli!

Kotiuduimme pari päivää sitten sairaalasta ja talon koirat ovat hissukseen päässeet tutustelemaan tulokkaaseen. Miska-lappalainen ei ole pienestä moksiskaan, sen mielestä poika kuului kalustoon jo ensimmäisestä illasta lähtien. Toto on pienokaisesta vilpittömästi kiinnostunut ja hyväntahtoinen, mutta hökeltää niin mahdottomasti, että tutusteluja jatketaan melko varovasti, ettei satu vahinkoja.

Sayuri ei vielä ole osannut päättää miten suhtautua pieneen nyyttiin. Vauvan läsnäolo hermostuttaa sitä selvästi, välillä kurkusta pääsee jopa syvää murinaa. Suunnitelmissa on siedättää koiruutta vauvaan hiljakseen siten, että muksu on makkarissa, jonne koirilta on pääsy kielletty. Sayuri siis saa kuunnella pienen ääntä ja haistella pojan hajuja nyt muutaman viikon, ennen kuin koitetaan uudemman kerran suoraa kontaktia.

"Ei itkeä saa, ei meluta saa..."

Otin varaslähdön jouluun päivittämällä blogin ulkoasua! Bannerissa pikku-Aku pussailee Salli-muoria joulusaunan jälkeen. Kuva on vuodelta 2003 eli ajalta, kun Aake oli vielä pieni ja sievä. Nykyään ukkelia kuvaa paremmin sanat "iso möllykkä".



Lumipeite on verhonnut maan nyt jo pariin otteeseen ja toiveissa olisi, että se myös alkaisi pysymään maassa. Koiruudet ovat oikein mielissään pikkupakkasista ja lumesta, virtaa riittäisi vallan jaettavaksi asti.

"..Joulupukki matkaan jo käy!"

Myöhäinen mätäkuu

Vanhan kansanperinteen mukaisesti mätäkuuta on elelty siinä heinä-elokuun tienoilla. Ilmeisesti sanalla viitattiin alunperin ruoan säilytysongelmiin kyseisenä ajanjaksona. Lämpimänä aikana bakteerit ja muut mikrobit lisääntyvät nopeammin, kuin viileässä kelissä. Näinpä homeet, sienet ja bakteerit aiheuttavat lämpimässä tavallista nopeampaa biomassan lahoamista. Nykyään kyseinen taloudenpidollinen ongelma on tosin varsin minimaallinen, sillä harvemmassa taloudessa ruoan kylmäsäilytys on enää kellareiden tai vastaavien systeemien varassa.

Mutta vielä näin marraskuun toista viikkoa elellessä tuo sana "mätäkuu" tulee väkisellä mieleen metsässä rämpiessä. Jokapaikassa on märkää -lits läts!- ja ilmassa leijuu homehtunut löyhkä, joka pölähtää naamalle jokaisella askeleella jostain sieltä mättäiden syvyyksistä. Koiratkin haisevat ihan pierulle eli märälle koiralle, kirjaimellisesti.

Sayuria ahdistaa, kun tassut kastuu. Tänään neitokainen teki lopullisesti selväksi, ettei rämpiminen suon reunalla ole tätä hienohelmaa varten. Kesken kävelyn koiruus paiskautui kenttään jäkälikköön, eikä liikkunut enää askeltakaan! Ensin säikähdin, että siltä pasahti kinttu rikki. Mutta olisi kait koira huutanut tai edes näyttänyt tuskaiselta, jos näin ikävästi olisi päässyt käymään..? Niinpä komensin pari kertaa terävästi, "vauhtia! tule!". Ei vaikutusta. Koira käänsi päänsä hitaaaaaaaasti toiseen suuntaan. "Nyt perskuta, alappa tulla!" ja nyppäys remmistä. Koira nousi jäykkääkin jäykemmästä sfinksi-asennostaan istumaan ja mulkaisi minua pahasti. Tuhahti, kääntyi kannoillaan ja alkoi vetämään kotiin päin. Just. Asia harvinaisen selvä, rentouttava kävelyretki luonnossa oli tältä erää ohi.

Tanskalainen Sayuri ja suomalainen sisu; "En perskutarallaa tästä liiku, vaikka hirvi päälle juoksis. Sanokoot tuo emäntä mitä huvittaa, huutakoot ja raivotkoot! Ei kiinnosta."

Kotosalla Sayuria odotti pehmeä säkkituoli ja oma viltti, jonka päällä maatessaan koira kuivasi jalkojaan antaumuksella ja aivan kuin harmistustaan osoittaakseen tuhisten. Siispä piti ihan ääneen pahoitella Rouvalle takkatulen sekä maksapateen puuttumista ja vesikin tarjoiltiin tässä huushollissa raakana hanasta, eikä suinkaan timantein koristellusta kultaisesta lähteestä. Aijai, että on huono palvelu!

Tulisi jo ne lumet, niin pääsisi helpommalla näiden hempukoiden kanssa... :)

Seinäjoki KV

Seinäjoki KV 29.10.2011
Tuomari Gunilla Sandberg, Ruotsi

Lukitarin Beware the Heavens "Viggo" AVO ERI -

Viggo-neiti kävi edustamassa Seinäjoen kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Tuomarilinja oli tiukka, sillä paikalla olleista akitoista (10 kpl) vain kolmelle herui ERI ja vaaleanpunaista nauhaa vain yhdelle. Viggon arviointi oli pelkkää hyvää ja kaunista, mutta tuomarin mielestä tytteli oli liian tuhdissa kunnossa. Höpöhöpö, sanon minä! ;)

DLA-testausta

Tänään tuli Sallin DLA-monimuotoisuustestauksen tulos ja lausunto kuuluu, jotta koira on heterotsygootti vertailussa olleiden alleelien puolesta. Tämä tosin oli melko varmaksi arvattavissa jo etukäteen ihan pelkästään sukutaulua katsomalla, eli koiran takaa ei löydy mitään pahimman luokan rutsausta.

Varsinaisesti tuosta Sallin näytteestä alkaa olla hyötyä vasta siinä vaiheessa, kun useampia (min. 50) mahdollisimman erisukuisia akitoja on testattu ja haplotyyppejä päästään vertailemaan.

Valitsin meidän koiristamme Sallin mielenkiintoisimmaksi tapaukseksi testata, koska se on vanhempiensa (Geisha & Bashi) ainoa yhteinen sukuaan jatkanut jälkeläinen. Geishan muista 27:sta pennuista Sallin lisäksi myös siskopuoli Pulmu on tehnyt pentueen 1999, mutta tuosta pentueesta ei enää jatkajaa tullut, kuten ei myöskään Geishan täysveljen Kiistan vuonna 2002 syntyneistä pennuista. Bashi puolestaan löytyy lähes jokaisen virolaisen akitan takaa, mutta Suomessa uroksen jälkeläisiä on ensimmäisessä alenevassa polvessa tarkasteltuna vain 13, joista siis Salli on ainokainen perillisiä jättänyt.

Villi veikkaukseni siis onkin, että jos joku meidän koiristamme on Suomen nykyisiin jalostuskoiriin verrattaessa "erisukuinen", niin se on kantanarttumme Salli. Ja kun DLA-kartoituksen tarkoitus on selvittää montako ERILAISTA haplotyyppiä rodusta löytyy, niin tätä taustaa vasten Sallukan valinta testattavaksi koiraksi oli melkolailla itsestään selvää.

Lukitarin -blogi

Päätinpä sitten minäkin aloittaa blogi-mallisen kotisivun pidon, sillä tarvetta varsinaisille kotisivuille ei ole pitkään aikaan ollut ja luulen, että näin bloggailemalla pääsen helpommalla (eikä tämä riemu maksakaan mitään!).

Tarkoitus olisi siis dumpata vanhat kotisivut bittiavaruuteen, kunhan niiden maksettu käyttöaika loppuu ja jatkossa tämä blogi toimittaa kotisivujemme virkaa. Minä lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että päivityksiä tänne tulee useammin, kuin vanhoille sivuille!

-Asta-