Olemme Meriläisen perhe syvältä Kainuun metsiköstä. Perheessämme on aina ollut koiria, mutta ensimmäinen akitamme oli Palokin Will-o-the-wisp eli tuttavallisemmin "Salli", jonka haimme Pieksämäeltä Kirsiltä keväällä 1999. Sallin myötä perheeseen tuli uusi harrastus, koiranäyttelyt. Sallin kanssa kierrettiin ahkerasti kehissä sekä Suomessa, että maan rajojen ulkopuolella. Sallukka oli Suomen ensimmäinen kansainvälisen muotovalion arvon lunastanut japanilaistyyppinen akita.
 | ||
| Raj ja Salli valkoisten pentujensa kanssa Akita ry:n Kesäpäivillä 2004 |
Sallin myötä mieleen hiipi myös ajatus rodun kasvattamisesta ja keväällä 2003 se sai kolme ihastuttavaa pentua, isänä Ängsmyrens Yori No Kogawe "Raj". Tuo pentue oli ensimmäinen kennelnimemme alle syntynyt pentue. Toinen akitapentueemme syntyi tammikuussa 2010. Emänä tässä jälkimmäisessä pentueessa oli tuontinarttumme Sayuri ja isänä oma kasvattipoika Sallin pentueesta, Lukitarin Akuma-Go.
 |
B-pentueen tapaaminen Akita ry:n Kesäpäivillä 2010;
L. Bo Totoro, L. Brigitte Bardot, L. Bakeneko ja L. Beware the Heavens
|
Akitojen terveystilanne ei kannusta jatkamaan rodun parissa, sillä mielestäni akitan kohdalla peli on jo menetetty. Omat ajatukseni aiheen tiimoilta summautuvat parhaiten lyhyellä lainauksella Katariina Mäen tekstistä "Vain monimuotoinen koirarotu selviää":
"Jos rotu on tilassa, jossa on käytettävä jalostukseen kaikkia saatavilla olevia koiria, vain pahimmat tapaukset karsien, tulee miettiä, onko tämä enää järkevää. Ei ole eettistä tuottaa pentuja vanhemmista, joiden luonne tai terveys niiden omien ominaisuuksien tai lähisuvun perusteella on epäilyttävä. Tässä tilanteessa on pakko harkita roturisteytystä."
Oma kasvatustoimintamme on jo muutaman vuoden ollut määrittelemättömän mittaisella tauolla ja mikäli Lukitarin-pentuja vielä joskus maailmalle tulla tupsahtaa, ne tuskin ovat akitoja.
-Asta-
