maanantai 15. lokakuuta 2018

Sayuri 15.03.2006 - 15.10.2018

Viimeisellä kävelyllä en puhunut sinulle mitään. Ei tarvittu sanoja, kuulosi oli jo mennyttä. Näkökin oli kehnonlainen, kosketus oli meidän kommunikointimme muoto. Silitin otsaasi ja heilutit häntääsi vastaukseksi, nuolaisit kättä. Ei hätää, elämää se vain on.

Hyvää matkaa tähtisumun taa, nähdään siellä sitten joskus.

Sayurilla todettiin ärhäkkä nisäkasvain ja yleiskunto heikkeni nopeasti. Viimeiset henkäykset muori vetäisi isännän sylissä eläinlääkärin lattialla.


perjantai 17. helmikuuta 2017

Jäähyväiset A-tiimille

A-pentueemme viimeinen sissi Apri nukkui ikiuneen 11.2.2017, kuukautta vajaan 14 vuoden iässä.

Lukitarin Aprilfool, kesäkuu 2003 (kuva: Eeva Meriläinen)

Sydämellinen kiitos Lauralle perheineen Aprin erinomaisesta hoidosta koko koiran elämän ajan ja voimia suureen suruun.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Akuma Go 31.03.2003 - 02.09.2016


Tänään oli raskas päivä, sillä saattelimme viimeiselle matkalleen rakkaan Aakemme. Akuma syntyi syliini ja sylissäni myös nukahti lopulliseen uneensa eläinlääkärin vastaanotolla.

Akun kohtaloksi koitui ärhäkkä kasvain suolistossa. Muutoin 13-vuotias herra oli erittäin hyvässä kunnossa ikäisekseen, ainoastaan kuulo huononi viimeisen vuoden aikana olemattomiin. Askel kantoi kuin nuorella miehellä konsanaan aina viimeisille metreille saakka.

Hei hei, Jäämies. Tulet aina olemaan se rakas pikkukoirani, vaikka vain muistoissa.





Our little puppy Akuma passed the rainbow bridge today. He was diagnosed an intestines cancer.
Bye bye, darling. You will be missed so much. -Asta


lauantai 16. tammikuuta 2016

Monimuotoisuustutkimusta by VGL

Blogin päivitys on jäänyt kuluneen vuoden aikana vähille. Seuraavassa pieni kooste omalta osaltani The Veterinary Genetics Laboratoryn tarjoamasta akitan monimuotoisuustestistä ( <- linkki tekstissä), jossa on tällä hetkellä menossa tutkimuksen vaihe kaksi. Osallistuin ensimmäiseen vaiheeseen, jolloin kartoitettiin akitojen monimuotoisuuden tilaa ja luotiin pohjaprofiili, joka tarkentuu testattujen koirien lisääntyessä. Tässä kakkosvaiheessa koiran testaus maksaa 50 dollaria, testin seuraavassa vaiheessa hinta tulee olemaan 100 dollaria.

Jo tässä vaiheessa monimuotoisuuden osalta on selvinnyt pari asiaa. Akita on yksi sisäsiittoisimmista koiraroduista, joita maa päällään kantaa. Mitäpä muuta voisikaan odottaa rodusta, joka on kyhätty kasaan kourallisesta koiria ja jonka kehittämiseen on käytetty ankaraa rutsausta mm. värivirheiden vuoksi jalostuskoiria karsien (japsimalli siis, greiteillä ei moista ole ainakaan suuremmassa mittakaavassa harrastettu, koska niillä kaikki värit ovat sallittuja). Testiryhmän koirat on jaoiteltu japanilaistyyppiseen akitaan, amerikanakitaan sekä näiden sekoituksiin, eikä ole tutkittu vain yhtä akitatyyppiä. Tästä huolimatta monimuotoisuuden tilanne ei ole mairitteleva, yhdessä tahi erikseen.

Se toinen merkittävä huomio on, että geneettisesti greitit ja akitat ovat saman rodun kaksi eri linjausta. Akitan ja amerikanakitan historiaan perehtyneet tämän jo tiesivätkin, mutta nyt asiasta on ns. mustaa valkoisella. Eräiden japsipuritistien viljelemän lausahduksen vastaisesti amerikanakita ei siis ole "jenkkien rakentelema rotu" ja japsimalli "aito ja alkuperäinen, tuhansia vuosia vanha akita", vaan näiden kahden ulkoisesti erityyppisen akitan kantakoirat ovat ihan täysin samat japanilaiset koirat -40-50 -luvuilta ja nykypäivänä se näkyy yhteneväisenä geeniperimänä ja siten myös mm. samoina perinnöllisinä ongelmina molemmissa akitatyypeissä. FCI erotti rodut toisistaan virallisesti vuonna 2000 ja brittien Kennel Club 2006. Nytpä olisikin korkea aika pienelle tarkastelulle, että mitä käytännön hyötyä tästä rotuerottelusta on saatu? Kysynpähän vaan. Se, että molemmat akitakset voivat kilpailla omissa näyttelyluokissaan omista ruseteistaan, ei ainakaan omasta mielestäni ole riittävä syy puristaa kahta sisäsiittoista populaatiota yhtään ahtaammalle.

Akitan ja amerikanakitan ulkomuodolliset eroavaisuudet ovat kuitenkin vallan mainio osoitus siitä, että ulkonäön jalostus haluttuun suuntaan on nopeaa. Vain muutamassa vuosikymmenessä kaikinpuolin passelista metsästyskoirasta on saatu aikaan tihrusilmäinen, liikkeessä töpöttelevä banaaniselkä ja samasta populasta toisella puolen maapalloa on kehittynyt karhua muistuttava mörssäri. Kuten elämässä yleensäkin, ääripäät ovat myös koirien jalostuksessa pahasta.

Mutta tämän yleisen jargonin jälkeen niihin varsinaisiin testituloksiin omien koirieni osalta. Alla Akuman ja Sayurin sertifikaatit, jotka sain VGL:lta.




Sasu on perimältään monimuotoisempi, kuin oma kasvattini Aku. DLA:n suhteen Sasu on homotsygootti ja tuo sama haplotyyppi löytyy myös Akulta heterotsygoottina. Koiran DLA-alue on immuunipuolustuksen kannalta tärkein geenialue ja siksi sen monimuotoisuuden säilyttäminen on roduille elintärkeää. Tähän mennessä testatuilla akitoilla on todettu olevan vain viisi erilaista DLA1 haplotyyppiä ja kuusi erilaista DLA2 haploa.

Testattujen koirien perusteella on voitu myös tarkastella mitkä geenit ovat rodussa yleisiä ja mitkä harvinaisempia. Seuraavissa kuvissa olen havainnollistanut Akun ja Sasun tuloksia ympäröimällä japanilaisen akitan erittäin yleiset alleelit punaisella, melko yleiset keltaisella ja melko harvinaiset vihreällä. Todella harvinaisia geenejä ei kummastakaan löytynyt. Alleelipari jota kuvaa vain yksi numero on samanperintäinen eli homotsygootti. Tämän oivallisen vihjeen värien käytöstä sain Akita Genetic Diversity Test (by VGL/UC DAVIS) -facebook ryhmästä, mistä löytyy myös listaus alleelien yleisyydestä eriteltynä AKJ eli japanilainen akita, AKA eli amerikanakita sekä Blends eli kahden akitatyypin risteytys.




Sekä Aku että Sasu ovat siis melkoisen tavallisia akitaksia perimänsä puolesta.

Kasvattajat voivat hyötyä geenitestauksesta. Passelia yhdistelmää miettiessä tulisi valita mahdollisimman eriperimäiset koirat ja todella harvinaisia geenejä ei saisi hukata jättämällä koiraa jonkin vähäpätöisen (lähinnä ulkonäöllisen) seikan vuoksi käyttämättä. Sukusiitosprosenttien laskenta on aina vain arvio, geenitestaus kertoo mitä koira on todellisuudessa vanhemmiltaan perinyt. Mutta vaikka nämä testit ja tutkimukset ovat mielenkiintoisia uusia apuvälineitä koirien kasvatukseen, tulee aina muistaa, etteivät ne korvaa tavanomaisia terveystutkimuksia. Koira joka on itse fyysisesti tai pääkoppansa puolesta sairas tai on periyttänyt jälkeläisilleen sairautta tulisi sulkea pois jalostuskäytöstä riippumatta siitä, miten kauhian harvinaiset geenit sillä on.


lauantai 27. kesäkuuta 2015

Terveisiä huopatossutehtaalta

Hiljaista on, niin blogissa kuin oikeassa elämässäkin. Koirarintamalla ei ole tapahtunut mitään uutisoitavan arvoista. Paasaustekstiäkään ei irtoa, sillä tuntuu, että kaikki sanottava on jo moneen kertaan sanottu. Toisaalta blogin otsikko voisi viitata myös koirien loppuvaiheessa olevaan kesätakin vaihtoon. Kun aamulla kiskaisee puhtaat sukat jalkaan, niin alta viiden minuutin huomaa tallustelevansa huopatossuissa, koska sukat ovat imeneet irtokarvat kiinni itseensä. Imuri huutaa hoosiannaa, mutta siivoaminen näkyy puhtautena alta vuorokauden, kun karvat jälleen peittävät kaikki kiiltävät pinnat. Olenkin jo suosiolla luovuttanut siistin kotihengettären viran aviomiehelleni, jota karvat tuntuvat ahdistavan minua enemmän. Siivoan vasta sitten huolella itse, kun karvojen pölinä loppuu hetkeksi.

Notta siinä vähän osviittaa elävästä elämästä niille, jotka kyselevät, että irtoaako akitasta paljon karvaa. Prosessia voisi nopeuttaa perusteellisella pesulla, jonka seurauksena tapahtuu kuuluisa "pufff!"-ilmiö. Silloin karvoja löytyy viikon verran avaamattomista säilykepurkeistakin, mutta sen jälkeen alkaa helpottaa.

Jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Syksystä tai viimeistään loppuvuodesta ollaan ehken jo jännän äärellä, sillä pari starttivaiheessa olevaa tutkimusprojektia ovat herättäneet mielenkiintoni. Näistä lisää sitten, kun jotain kerrottavaa vihdoin on. Siihen saakka tasainen arki jatkukoon.



Sadepäivän viihdyke, Avara Luonto.
"Äläpäs nyt häiritse kuvia räpsimällä!", tuumaa Toto.


keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Onnea synttärisankareille!

B-muksut juhlistivat tänään synttäripäiväänsä. Paljon onnea Pavelle, Mötkölle, Nugalle, Suzille, Viggolle ja Totolle!


Mötkö (Lukitarin Brigitte Bardot)
Kuva: Sanna

Suski (Lukitarin Bijutsuhin Suzi)
Kuva: Satu

Toto-miäs (Lukitarin Bo Totoro)
Kuva: Asta
 
Viggo (Lukitarin Beware the Heavens)
Kuva: Arja

Nuga (Lukitarin Benzaiten)
Kuva: Henna

Pave (Lukitarin Bakeneko)
Kuva: Saija





keskiviikko 24. joulukuuta 2014