Terveystuloksia

DaeJin of Yooshin Kwest, koreanjindonkoira

LONKKANIVEL A/A

KYYNÄRNIVEL 0/0

Dani on nyt tutkittu lonkkien, kyynärien, silmien ja polvien osalta - kaikki priimaa!

Mötkön silmäoperaatio

Elokuun alkupuolella Mötkö (Lukitarin Brigitte Bardot) alkoi aristaa oikeaa silmää ja silmämuna pullistui ulos kuopastaan. Tuli kiire Oulun Evidensiaan tohtorille, joka totesi että nyt on silmänpaineet melkolailla keturallaan. Vasen oli ok 16mmHg (viitearvot 10-25mmHg), mutta oikeasta möllykästä mitattiin huimat 46mmHg. Molemmat pupillit reagoivat valoon, joten aloitettiin Trusopt-lääkitys. Viikon kuluttua kontrolli jossa todettiin, ettei paine ole laskenut tarpeeksi. Päädyttiin kokeilemaan Cosopt-lääkettä, mutta koska silläkään ei saatu muutamassa päivässä vastetta oli vaihtoehdot vähissä.

Mötkön silmänpoisto tehtiin Eläinlääkäriasema Kamussa, Oulussa sekin. Mötköllä on jo aiemmin todettu märkäkohtuleikkauksen yhteydessä verenhyytymishäiriö, joten operaatioon valmistauduttiin aivan erityistä huolellisuutta noudattaen ja kaikki mahdolliset ongelmatilanteet mentaalisesti läpi käyden. Ongelmia ei kuitenkaan ilmennyt ja näin parin viikon jälkeen uskaltaa jo sanoa, että toipuminen on lähtenyt käyntiin hyvin. Neitokainen on ehkä vielä hieman rujon näköinen, mutta tärkeintä on kuitenkin ettei silmässä ole kipuja - kyllä ne karvat vielä siihen kasvaa ajan kanssa.

Luulisi, ettei elämä näkökentän puolittumisen jälkeen ole kovin helppoa, mutta koirat ovat yllättävän sopeutuvaisia. Reippaita syyspäiviä vetreälle veteraanille, sekä sylillinen onnea ja terveyttä tuleviin vuosiin! 

Mötkö heräilemässä kotona operaation jälkeen, kuva: Sanna

Terveystuloksia

Dani käväisi tänään ensimmäisissä terveystarkeissaan:

Polvet 0/0

Silmät OK

"Kas' vain", sanoi kasvain. Ja kasvoi vain.

Juhannuksen aatonaattona Aikon nisä alkoi vuotamaan ja eläinlääkärin tutkimuksissa selvisi, että siellähän oli kasvain. Koska neiti on ikäisekseen hyväkuntoinen, pirteä ja muutoin terve, eikä röntgenissä näkynyt etäpesäkkeitä, päädyttiin leikkaukseen. Nyt röllykkä on poistettu ja Aikkuli selvisi operaatiosta oikein mainiosti. Kasvaimien uusiutumisriski on tiedostettu, mutta ehkäpä vanha neiti sai leikkauksen ansiosta jonkun verran jatkoaikaa. Elämänhaluisen muorin ennenaikainen nukuttaminen ikiuneen olisi ollut jokseenkin typerää.

Aikon juhannuskorsetti.

Viggoliininkaan juhannus ei mennyt ihan putkeen, sillä neitokainen otti turpiinsa kyyltä. Onneksi koira pääsi nopeasti hoitoon ja sai heti tujun annoksen troppeja. Joten näillä näkymin myös tästä seikkailusta selvittiin säikähdyksellä, kontrollit kertonevat lisää. Pikaista paranemista Viggolle!


EDIT 26.6.2014
Tulipa iloittua liian aikaisin, sillä Aiko jouduttiin lopettamaan yöllä komplikaatioiden vuoksi. Hei hei, Neiti Luppakorva. Turvallista matkaa tähtisumun tuolle puolen. Sinua jäi ikävöimään moni, olit rakas.

Eipä mennyt taaskaan niinku strömsössä

LUKITARIN BAKENEKO

kyynärnivel 0/0

lonkkanivel D/C

Kevään pentuesuunnitelmat kariutuivat Pavetsun luuston kuvauksiin. Lonkat ovat sököt, tosin onneksi se ei koiraa vielä tässä elämänvaiheessa näytä haittaavan. Harmittaa, sillä suunniteltu uros olisi ollut erittäin mielenkiintoinen uusi tuttavuus ja nappiosuma Paavo-neidille. Mutta nyt kävi näin ja pentuhaaveet vaihtuivat sterkkaussuunnitelmaan. Tämä toimenpide helpottaa arkea useamman koiran taloudessa ja samalla vältetään tulevaisuudessa mahdolliset mummukoirien vaivat.

Pavetsuikkeli spurttailee pakkasessa, kuva: Saija Tenhunen

MyDogDNA osa II

Vihdoinkin se maaginen 30 testatun koiran raja ylittyi ja akitalle saatiin omat rotukohtaiset kuvaajat monimuotoisuuden ja koirayksilöiden perinnöllisen eroavaisuuden osalta MyDogDNA-palveluun! Olen hirmuisen innoissani tästä, vaikka koetan toppuutella itseäni, sillä tämä on vasta alku. Testattuja koiria on edelleen vähänlaisesti, jotta tuloksista voisi tehdä kattavaa arviointia rodun tilasta, mutta ensimmäinen kynnys on nyt siis ylitetty.

MDD Breeder -työkaluun lisättyjen koirien perusteella testatut akitat ovat ns. ”mahdollisimman erisukuisia” ja melko hyvä esimerkkiryhmä maamme akitakannasta. Breederin koirista suurin osa on suomalaisia akitoja, mutta joukossa on pari koiraa myös Venäjältä sekä yksi USA:sta. Kaikkia testattuja koiria ei ole lisätty näkyviin Breederiin, joten en tiedä tarkalleen mistä kaikkiaalta näytteitä on lähetetty tutkittavaksi.

Perimän monimuotoisuus -kuvaaja Sayurin profiilinäkymässä
www.mydogdna.com

Rodun keskimääräinen monimuotoisuusarvo on tässä vaiheessa 20.6% (17.5%-26.1%), mikä on melko alhainen luku verrattaessa kaikkien testattujen rotujen mediaaniin 28.6% (tilanne 1.11.). On tietenkin tärkeää huomioida, että nämä luvut muuttuvat sitä mukaa kun koiria testataan enemmän ja dataa kerääntyy lisää. Tämä on lähtötilanne. Sayurin oma heterotsygotia-aste on 22.4%, eli testattuihin rotukumppaneihinsa nähden luku on tämänhetkistä keskivertoa korkeampi, muttei kuitenkaan kovin riehakkaiden hurraa-huutojen arvoinen. Verrattaessa rotukohtaisia tuloksia esimerkiksi akitalla ja omalla "kakkosrodullani" suomenlapinkoiralla huomaa selkeästi kummalla rodulla on ollut ns. avoin rekisteri (rotuunottokäytäntö). Lappalaisten mediaani perimän monimuotoisuuden suhteen on testattujen yksilöiden osalta 31.8%, haarukoinnin kulkiessa 26.7%-36.4% välillä.

Rodun sisäiset eroavaisuudet Sayurin profiilinäkymässä
www.mydogdna.com

Rodun kuvaajat ja lisätiedot testistä löytyvät osoitteesta: http://www.mydogdna.com

Olisi todella hienoa, mikäli mahdollisimman moni akitan omistaja hankkisi koiralleen MDD-passin. Vaikka tällä hetkellä passiin sisällytetyt sairaudet eivät ole akitalla yleisiä ongelmia ja siten testaus saattaa tunnostaa turhan hinnakkaalta saatuun hyötyyn nähden, niin testipalettia kehitetään koko ajan ja tutkimustyö mm. kondrodysplasian suhteen ei etene, ellei koirista saada näytteitä tutkittavaksi. Juuri nyt suurin hyöty testistä akitalle on monimuotoisuuden tutkiminen ja sen ylläpitäminen. Lisäksi olen ainakin itse ollut äärimmäisen huvittunut sekä Sayurin perimässään kantamistaan kiharasta karvasta, kuin myös viimeisimmästä lisäyksestä eli korvien asentoon vaikuttavasta havainnosta, josta Sasu sai tuloksen: ”C/T: Koirasi on korvien tyyppiin yhdistetyn variantin suhteen heterotsygootti. Tämä tarkoittaa sitä, että koirasi kantaa perimässään yhtä kopiota luppakorvaisuuteen yhdistetystä alleelista ja yhtä kopiota pystykorvaisuuteen liitetystä alleelista.” Käkkäräpäinen puoliluppa, eipä päälle päin uskoisi! Mutta jälleen kerran; se fenotyyppi vs. genotyyppi! Mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä geenitutkimus vielä paljastaakaan omista karvapyllyistämme tulevaisuudessa, jää nähtäväksi.

Vähintä, mitä jokainen yksittäinen koiran omistaja voi helposti tehdä auttaakseen rotukoirien terveempää tulevaisuutta tukevaa tutkimustyötä, on lähettää verinäyte Helsingin yliopiston koirien geenipankkiin (<- linkki tekstissä, klik!). Tämä onnistuu kätevästi tulostamalla lomakkeen ja otattamalla näytteen esim. rokotusten yhteydessä tai osallistumalla joukkonäytteenottoon, joita tutkimusryhmä, rotuyhdistykset ja koirakerhot järjestävät eri puolilla Suomea. Akitan kohdalla jokainen näyte on tärkeä, mutta erityisesti SA-sairaiden näytteet olisivat kultaakin arvokkaampia. Sillä jos näytteitä saadaan kerättyä tarpeeksi on olemassa mahdollisuus, että sairautta voisi tutkia tarkemmin näin Suomen maaperällä, mikä olisi kerrassaan loistavaa eteenkin nyt kun tutkimustyö Saksan päässä on pistetty jäihin.

LISÄYS 20.12.2013: Genoscoper Oy:n tarjoama MyDogDNA-testaus ja Helsingin Yliopiston hallussa oleva koirien geenipankki eivät ole sama asia, vaikka nämä tahot yhteistyötä tekevätkin. Ensiksi mainittu on yksityinen, koirien geenitutkimuksia kuluttajille maksua vastaan tarjoava yritys. Toinen on maailman suurin koirien geenipankki, joka tekee tutkimustyötä itsenäisesti ja jonne verinäytteen toimittaminen ei maksa kuin korkeintaan klinikkamaksun ja postituksen. Tässä on ollut hienoisia epäselvyyksiä, joten ajattelin vielä mainita asiasta erikseen.

Terveystarkkeja

FI14828/10 Lukitarin Bakeneko
silmätutkimus: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
polvilumpiolux.med: 0/0

Paavo-neiti aloitti meidän B-sarjalaistemme terveystarkit käväisemällä silmä- ja polvitarkastuksessa, molemmista tuliaisena puhtaat paperit. Neidin luuston kuvaukset on varattu joulukuulle.

Verikokeita ja geenitutkimusta

A-pentueemme valkoisella neitokaisella, Aprilla, todettiin vuosittaisen terveystarkastuksen yhteydessä alhainen verihiutaleiden taso. Arvot ovat olleet alakanttiin aiemminkin, mutta nyt oltiin ihan eri sfääreissä, kuin tavallisesti. Koiruus ei oirehtinut tilaansa juuri mitenkään erikoisesti, joten tulokset ja tilanteen vakavuus tuli melkolailla yllätyksenä. Aprin tahti on hieman hidastunut lenkeillä, mutta mitään muuta hälyttävää ei ennen verikokeiden tuloksia huomattu.

Reilun kolmisen viikon kortisonikuurin jälkeen verihiutaleiden määrä on lisääntynyt, muttei niin paljon kuin toivoimme. Sivuvaikutusten ja huonon vasteen vuoksi lääkitystä ryhdytään purkamaan asteittain. Tilannetta seurataan kontrollikäynneillä. Toivottavasti verihiutalearvot eivät kyykkää enempää. Niin kauan, kun koira on oma itsensä ja hyvävointinen, on kaikki ok.

Sain Sayurin MyDogDNA-passin luettavakseni eilen. Tuloksissa ei ilmennyt mitään hirvittävän jännää ja kaikki testatut sairaudet olivat puhtaat, tosin eipä siinä testattavien listassa olekaan akitalle tyypillisiä sairauksia mukana. Kahdessa kohdassa oli ”ei tulosta” -merkintä, mutten todellakaan ole niiden vuoksi tilaamassa uusintatestiä, sillä lähdin alun perin pilottiin mukaan rotukohtaisen monimuotoisuuskartoituksen vuoksi. Akitoja ei ole tutkittu tarpeeksi montaa yksilöä, jotta ne rotukohtaiset käppyrät saataisiin näkyviin, joten testin kotisivuilla on edelleen esimerkkikäppyränä kultainennoutaja. Odotan suurella mielenkiinnolla tuota rotukohtaista koontia ja monimuotoisuuskäyriä.

EDIT:
Ajankohtainen muistutus kaikille akitan omistajille: http://metsastajanakita.blogspot.fi/2013/07/toivon-puutetta.html

Jännän äärellä

Toukokuun lopulla sain sähköpostia Genoscoperilta, jossa kerrottiin MyDogDNA-analyysin olevan pian käyttövalmis palvelu. Ilmoitin Sayurin kyseisen testin pilottivaiheeseen tammikuussa, joten koko kevät ja varsinkin kuluva kesäkuu on vierähtänyt tuloksia odotellessa. Odottavan aika on tunnetusti pitkä. Joudun kuitenkin odottamaan vielä tovin jos toisenkin, sillä kävi ilmi, ettei Sasun verinäytettä pystytty analysoimaan. Harmistus oli ensin suoraan sanottuna melkoisen suuri ja kaikista eniten tympäisi se, että asiasta ilmoitettiin vasta testin kaupallisen lanseerauksen aattona. Olisin kerennyt lähettää uudet näytteet jo moneen kertaan, jos olisin tiennyt! Joten sen sijaan, että ihailisin parhaillaan hienoja käppyröitä ruudulta, odottelenkin nyt näytteenottopakkauksen saapumista postitse (poskisolunäyte riittää, onneksi). Mutta toivon hartaasti, että näytekitti tulee jo tällä viikolla ja saan tulokset muutaman viikon sisään.

Toisaalta, käyttäjäpalautetta lukiessani en voi olla toteamatta, että ehken on ihan hyvä, ettei minulla vielä ole niitä tunnuksia. Palvelussa on ilmennyt melkoisen paljon bugeja, joita tosin kyllä korjataan kiireen vilkkaa, mutta kuitenkin... Mielestäni yrityksen olisi kannattanut tehdä pilotointi loppuun saakka, eli testiryhmä olisi päässyt tutustumaan palvelun ominaisuuksiin ja käyttöön ennen sen julkaisua avoimille markkinoille. Tällä hetkellä palvelu on vielä raakile ja lisäksi "koirien treffipalvelu" -tyyppinen mainonta ällöttää.

Mutta hyvä siitä tulee! Kunhan homma saadaan pelittämään kunnolla ja koiria testataan mahdollisimman monta tarkemman datan kasaan saamiseksi, tulee genominlaajuinen kartoitus olemaan todella hieno apuväline koirarotujen jalostuksessa. Niin, apuväline. Jatkossakin kasvattajan on tehtävä itsenäiset ratkaisut suunnittelemiensa yhdistelmien suhteen riippumatta siitä, onko koirilla geenipassia vaiko ei. Päätöksiä ja sitä myöten vastuuta ei saa ulkoistaa jollekin tietokoneohjelmalle.

Huolta ja murhetta

Vaikka koiraharrastus on pääasiassa varsin lystikästä hommaa, niin kylläpä näiden karvakavereiden kanssa saa välillä harmaita hiuksia siihen tahtiin, että kohta saattaapi jo kiikkustuoli kutsua tätä varhaiskeski-ikäistä...

Akulla on aina ollut ns. "talvinenä", eli kirsu on vaaleampi talvella ja huomattavasti tummempi kesällä. Mutta keskellä sydäntalvea jätkän silmäkulmistakin katosi pigmentti. Tunnetusti äärimmäisen positiivisena persoonana ehdin jo lukea koiralle tappotuomiota. Ensimmäinen pelko persiessä oli nimittäin akitojen toinen hyppykuppa eli VKH, vaikkakin kyseinen sairaus puhkeaa pääsääntöisesti nuorilla yksilöillä ja Aake kuuluu jo kymppikerhoon. Nyt uskallan jo huokaista helpotuksesta siltä osin, koska samalla kun ukkelin kirsu alkaa jälleen päivän pidentyessä saada väriä takaisin, ovat kajalitkin palautuneet. Aku ei ole missään vaiheessa ollut valoherkkä tai aristellut silmiään muutenkaan. Selvinneemme siis säikähdyksellä tästäkin koettelemuksesta.

Astetta mysteerisempi on puolestaan Sayurin tapaus. Sasu on nimittäin saanut kaksi jalat alta vienyttä tuijotuskohtausta; ensimmäisen vuosi takaperin helmikuussa ja toisen kuluvan vuoden maaliskuussa. Ensimmäinen kenttään tumahtaminen meni heikotuksen piikkiin, sillä Sasu ei ollut syönyt kyseisenä päivänä mitään. Soitin kohtauksen alussa päivystävälle eläinlääkärille ja koira tokeni normaaliksi puhelun aikana. Jäimme sillä kertaa tohtorin kanssa niille puheille, että kattellaan ja jos kohtaus uusii, niin aletaan tutkimaan. Toiselle kerralle ei löydy mitään samankaltaista yksinkertaista selitystä; koirat oli syötetty tuntia aiemmin, Sayuri odotti eteisessä kävelylle lähtöä.

Veri- ja virtsakokeiden perusteella sisuskalut pelittävät normaalisti ja ulkoisessa tutkimuksessakaan ei löytynyt mitään poikkeavaa tai kipuilevaa kohtaa. Ns. "aitoa epilepsiaa" tämä ei luultavasti ole, koska oireet ovat ilmenneet vasta myöhemmällä iällä. Eli mikäli kohtauksia vielä tulee, niin seuraava askel on magneettikuvaus, jolla saadaan selville mahdolliset kasvaimet tai muut epänormaalit muutokset aivoissa. Koiran hoidon kannalta kuvauksella ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä vaikka kyseessä loppujen lopuksi olisikin se epätodennäköisin vaihtoehto eli idiopaattinen epilepsia (= magneettikuvassa ei näkyisi muutoksia), niin harvaan ilmeneviä tai lieviä kohtauksia ei lääkitä mitenkään. Jalostuskäyttöä Sasulle ei ollut muutenkaan enää suunnitelmissa, joten rouvakoira kiikutetaan puukon alle alkukesästä ja samalla vältetään tulevaisuudessa mummutaudit, kuten mm. kohtutulehdus. Leikkuu vaikuttaa jatkossa myös hormonitasapainoon, mikä voi olla yksi kohtauksia laukaiseva tekijä.

Sayuri ja "terassikauden avaus" -2013

B-muksuista kahdella on nyt todettu verikokein suoritetulla allergiatestillä yliherkkyys homeille, varastopunkeille ja useimmille heinille, toisella myös kanalle. Toivottavasti oireet pysyvät jatkossakin hallinnassa ja kutinat vähäisinä. Näille nartuille minulla ei ole ollut omia jalostussuunnitelmia, mutta heikentynyt immuunijärjestelmä ja perinnöllinen taipumus siihen on otettava huomioon myös pentuesisarten jalostuskäyttöä harkittaessa.

Verinäytteitä koirien geenipankkiin

Tänään otettiin verinäytteet Akusta, Aikosta ja Sayurista Helsingin yliopiston ylläpitämään koirien geenipankkiin. Siellä näytteet ovat jatkossa käytettävissä erilaisiin geenitutkimuksiin ja toivottavasti hyödyksi rodulle tulevaisuudessa. Esimerkiksi nyt kun Saksan SA-tutkimus on pistetty jäihin, niin olisipa hurjan hienoa, mikäli tutkimusta voitaisiin toteuttaa Suomessa vielä jonakin päivänä. Siispä kaino pyyntö kaikille akitaksien omistajille; otattakaa ja lähettäkää verinäytteet lomakkeineen geenipankkiin, niistä voi joku päivä olla todella iso apu rodun jalostuksessa ja terveyden edistämisessä. Näytteenotto onnistuu luontevasti vaikka rokotusten haun yhteydessä.

Lisätietoja geenipankista ja näytteiden otosta: http://www.koirangeenit.fi/

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Vuodenvaihteen juhlinnat ovat nyt onnellisesti ohi! Miska-lappalainen ei saanut tänäkään vuonna sydänkohtausta, vaikka rakettien pauke ja välähdykset sitä kovin hermostuttavatkin. Mustiainen viettää aina "Pumpum!-illan" sisätiloissa; valot päällä, verhot ikkunoissa ja radio soimassa.

Vuodelle 2012 meillä ei ole sen suurempia suunnitelmia, kuin että ainakin osa B:läisistä käy terveystarkastuksissa. Totolta, Mötköltä ja Pavelta olisi suunnitelmissa kuvauttaa lonkat, kyynärät ja selät. Silmä- ja polvitarkastukset jäänee ensi vuoden puolelle, koska silmätarkastus ei ole voimassa kuin 24kk ja näitä meidän muksuja ei käytetä jalostukseen kuin aikaisintaan siinä kolmen-neljän vuoden iässä (jos silloinkaan...), niin turhapa niiden silmätutkimuksienkaan kanssa on hötkyillä.

Onnea ja Menestystä Vuodelle 2012 kaikille akitaksille kera omistajiensa!
Olkoot kuluva vuosi edellistä parempi ja pysykööt koirat terveinä!