lauantai 28. elokuuta 2021

Lukitarin Bo Totoro 7.1.2010 - 28.8.2021

 


Tämän tekstin kirjoittamiseen meni melkein vuosi, niin kovasti Toton maallisen taipaleen päättyminen koskee edelleen. Toto oli se todellinen Elämäni Koira, ainutlaatuinen ja unohtumaton persoona.

Alamäki alkoi siitä, kun Toto lakkasi yllättäen syömästä. Tämä ei ollut mitenkään erikoista, paastopäiviä jätkä piti elämänsä aikana aina silloin tällöin, eteenkin helteillä. Mutta vuorokauden jälkeen alkoi juominenkin unohtua ja kun koira puklasi matolle, niin huolestuin. Tässä vaiheessa kiikutin koiran eläinlääkäriin, koska pelkäsin suolitukosta. Röntgenkuvassa ei näkynyt mitään vierasesinettä tai vastaavaa, mutta ultrassa mahalaukun seinämässä ja suolen alkupäässä näkyi "epämääräistä mössöä". Toto sai nesteytyksen ja kipulääkkeet suoraan suoneen ja lähdimme vielä kotiin kuulostelemaan vointia. Valvoimme yön ja kun tilanne ei aamuun mennessä muuttunut miksikään, oli aika väistämättömän päätöksen ja ajelimme takaisin eläinlääkärin luo.

Toto vetäisi elämänsä ensimmäisen ja viimeisen henkäyksensä minun sylissäni. Kiitos Mikolle, kun olit tukena elämäni paskimpana päivänä, vaikka tiedän ettei tämä keikka ollut sinullekaan helppo.

Minulla on ihan hirveä ikävä sinua, rakas Totoro. -Asta


maanantai 18. tammikuuta 2021

Uusi vuosi ja tällä kertaa myös uudet kujeet

Vuosi 2021 on alkanut vauhdikkaasti muuton merkeissä. Muksut ja Toto-akita muuttivat kanssani lähemmäs Kajaanin keskustaa isännän jäädessä asustelemaan maaseudun rauhaan. Uudessa asunnossa en pysty pitämään koiria erillään ja koska Toto ei tule toimeen Danin kanssa muutti Dansku-jindo ystäväni Saijan luo.

Dania tullaan näkemään näytelmissä, jahka semmoisia pystytään jossain vaiheessa jälleen järjestämään. Treenattu on kovasti pönöttämistä ja Aisti & Tunne -koulutuskeskuksen opeilla liikkeetkin sujuvat nykyään neljällä jalalla ravaten aikaisemman kahden jalan sijaan. Kiitos Teijalle vinkeistä!

Toto on sopeutunut kaupunkilaiselämään hämmästyttävän hienosti. Koko ikänsä synnyinkodissaan asuneelle 11-vuotiaalle koiralle tämä ei ole ihan itsestään selvä asia ja olinkin jo asennoitunut pitkälliseen yksinoloharjoitteluun, mutta turhaanpa murehdin. Toto käyttäytyy oikein mallikelpoisesti niin asunnossa kuin kävelylenkeillä muiden koirien ohitustilanteissa, ei ulvomista eikä rähjäämistä. Olen niin ylpeä omasta pikkukoirastani!