Tänään on kulunut päivälleen 20 vuotta siitä, kun maailman ensimmäinen Lukitarin-pentue näki päivänvalon. Muisteloissa taakse palatessani se oli jännää aikaa! Olin täysin varma, että vuosituhannen vaihteessa hommattu Sally oli enemmän kuin täydellinen akita. Samaa mieltä olen edelleenkin ja tottakai tällaisella täydellisellä rotukoiralla piti saada pentuja; siispä kasvattajakurssille ja ajatuksista tekoihin.
Sulhon etsiminen ei ollut helppo homma, koska Sallukan lähisuvussa oli putkahdellut SA-sairastuneita koiria. Nykyään en uskaltaisi moista riskiä ottaa, mutta koska jälkiviisaus on paras viisaus, niin ihan pakko mainita tähän väliin ettei Sallin pennuista tai toisen polven jälkeläisisitä yksikään sairastunut SA:han, enkä muista asiaa edes pohtineeni riittävällä vakavuudella silloin kun se oli ajankohtaista. Mutta sen kyllä muistan näiltä ajoilta varsin elävästi, notta huomattavan paljon tuli paskaa niskaan tälle aloittavalle kasvattajalle ilman todellista halua auttaa tekemään parempia jalostusvalintoja. Tästä rotuyhdistykselle ja silloisille toimihenkilöille hieman katkeransuloiset terveiset: kiitti hirmuisen paljon, hei.
Sallyn pennuista kotiin jäi Akuma, "Aake". Aku oli varsin mainio kaveri, joten pitihän sille morsmaikku etsiä. Lähin passeli löytyi Tanskasta, sinne siis! Sayuri liittyi porukkaan kuningattaren ottein pistäen matalaksi samassa taloudessa asuvan lappalaisen jo heti ensimmäisellä kohtaamisella 3kk:n iässä. Tämän ensikohtaamisen jälkeen tytsyt onneksi elelivät sovussa lähes elämiensä loppuun saakka.
B-pentuetta kohtaan odotukset olivat suuret, koska odotin naiivisti taiteilevani jotain maailmaa mullistavaa yhdistämällä tanskattareni omaan kasvattiini. Ei tullut mullistuksia, mutta onneksi sentään aivan superhienoja yksilöitä, joille löytyi just ne oikeat kodit jotka osasivat muovata näistä aihioista omanlaisensa elämänkumppanit. Kaikki B-läiset löysivät juuri sen parhaan mahdollisen yhtälön itselleen.
Mutta. Sitten olisi pitänyt jatkaa sijoitusnartulla tai löytää jotain "uutta linjaa". Tässä kohtaa faktat iskivät kasvoille; japsimallin akita ei ole enää pelastettavissa ilman laajamittaista roturisteytystä.
20 vuotta ja aivan suotta. Siinäpä Lukitarin-tarina.
