Terveisiä huopatossutehtaalta

Hiljaista on, niin blogissa kuin oikeassa elämässäkin. Koirarintamalla ei ole tapahtunut mitään uutisoitavan arvoista. Paasaustekstiäkään ei irtoa, sillä tuntuu, että kaikki sanottava on jo moneen kertaan sanottu. Toisaalta blogin otsikko voisi viitata myös koirien loppuvaiheessa olevaan kesätakin vaihtoon. Kun aamulla kiskaisee puhtaat sukat jalkaan, niin alta viiden minuutin huomaa tallustelevansa huopatossuissa, koska sukat ovat imeneet irtokarvat kiinni itseensä. Imuri huutaa hoosiannaa, mutta siivoaminen näkyy puhtautena alta vuorokauden, kun karvat jälleen peittävät kaikki kiiltävät pinnat. Olenkin jo suosiolla luovuttanut siistin kotihengettären viran aviomiehelleni, jota karvat tuntuvat ahdistavan minua enemmän. Siivoan vasta sitten huolella itse, kun karvojen pölinä loppuu hetkeksi.

Notta siinä vähän osviittaa elävästä elämästä niille, jotka kyselevät, että irtoaako akitasta paljon karvaa. Prosessia voisi nopeuttaa perusteellisella pesulla, jonka seurauksena tapahtuu kuuluisa "pufff!"-ilmiö. Silloin karvoja löytyy viikon verran avaamattomista säilykepurkeistakin, mutta sen jälkeen alkaa helpottaa.

Jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Syksystä tai viimeistään loppuvuodesta ollaan ehken jo jännän äärellä, sillä pari starttivaiheessa olevaa tutkimusprojektia ovat herättäneet mielenkiintoni. Näistä lisää sitten, kun jotain kerrottavaa vihdoin on. Siihen saakka tasainen arki jatkukoon.

Sadepäivän viihdyke, Avara Luonto.
"Äläpäs nyt häiritse kuvia räpsimällä!", tuumaa Toto.