Uusi vuosi, mutta melkolailla vanhat kujeet

Vain yksi on joukosta pois. Salli-muori jätti tämän maan pölyt tassuistaan marraskuun lopulla ja siirtyi tarkkailemaan maailman menoa pilven reunalta. Ikävä iskee välillä kuin kymmenen kilon leka, mutta tiedän ratkaisun oikeaksi, sillä Sallukka meni viimeisinä viikkoinaan tosi nopeasti huonommaksi; nukkui paljon ja söi tavallistakin huonommin. Eläinlääkäriä lainatakseni "valitettavasti vanhuuteen ei ole vielä keksitty parannuskeinoa". Salli nukkui rauhallisesti pois eläinlääkärin vastaanotolla ja vetäisi viimeiset henkoset läheisten ihmisten ollessa vierellä.

Alkavan vuoden suunnitelmiin kuuluu B-penskojen terveystutkimuksia. Sama suunnitelmahan oli päättyneellä vuodellakin, mutta peruin jo varatut tarkit, kun päätin lykätä tutkimuksia kolmen vuoden rajapyykin yli, jotta polvitutkimustulos pysyisi voimassa koirilla lopunikää. Alle kolmevuotiaalle koiralle suoritettu polvitarkastus on voimassa kaksi vuotta tutkimushetkestä laskien.

Näyttelyvuoden perinteiseen aloittajaan, KajaaninTamminäyttelyyn, meidän koiristamme ei tänä(kään) vuonna osallistu kukaan. Kasvateista arvosteltavaksi on ilmoittautunut Viggo-neiti, jonka tapaamista omistajineen odotan jo innolla. Kehän reunalla nähdään!

In Memoriam

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen, 
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento
olen kasteessa aamun pisara hento.

En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.

-Vuokko Laatio-

Verinäytteitä koirien geenipankkiin

Tänään otettiin verinäytteet Akusta, Aikosta ja Sayurista Helsingin yliopiston ylläpitämään koirien geenipankkiin. Siellä näytteet ovat jatkossa käytettävissä erilaisiin geenitutkimuksiin ja toivottavasti hyödyksi rodulle tulevaisuudessa. Esimerkiksi nyt kun Saksan SA-tutkimus on pistetty jäihin, niin olisipa hurjan hienoa, mikäli tutkimusta voitaisiin toteuttaa Suomessa vielä jonakin päivänä. Siispä kaino pyyntö kaikille akitaksien omistajille; otattakaa ja lähettäkää verinäytteet lomakkeineen geenipankkiin, niistä voi joku päivä olla todella iso apu rodun jalostuksessa ja terveyden edistämisessä. Näytteenotto onnistuu luontevasti vaikka rokotusten haun yhteydessä.

Lisätietoja geenipankista ja näytteiden otosta: http://www.koirangeenit.fi/

Kokkola KV & Oulu KV

Viggo-neiti pyörähti heinäkuussa parissa näytelmäkehässä:

Kokkola 7.7.2012, tuomari Pekka Teini
Lukitarin Beware the Heavens AVO ERI/1 SA PN 2 VARA-SERT CACIB

Oulu 15.7.2012, tuomari Arne Foss, Norja
Lukitarin Beware the Heavens AVO EH

Lukitarin Beware the Heavens "Viggo"

Sen vimosen sertin metsästys siis jatkuu vielä, mutta kyl' se sieltä tulee! :)

Omia koiruuksia en ole ilmoitellut mihinkään kehiin, vaikka vielä keväämmällä minulla oli vakaa aikomus raahata Toto ainakin Rovaniemelle ja Ouluun. Joskohan tuon ens kevään Tammareihin veisi, katsotaan...

Oulainen (RN) 26.5.

Tuomarina Karel Horak, Tsekki

Lukitarin Beware the Heavens
AVO ERI1 SA PN1 SERT ROP

Viggo-neiti sai Oulaisissa toisen sertinsä! ONNEA!

Pari sanaa Akita ry:stä ja kuulumisia maailmalta

Vappuna osa akitan rotuyhdistyksen jäsenistä julkaisi joukkoerokirjeen sekä yhdistyksen foorumilla että omilla kotisivuillaan. Mukana tässä kimppakivassa oli myös rodun kasvattajia. Jatkossa en ohjaa enää yhtään pennun kyselijää kyseisten kasvattajien tykö, kuten olen tähän asti toiminut silloin kun meillä ei ole pentuja ollut, eli aika monta kertaa. Omalla käytöksellään he ovat mielestäni osoittaneet yhteistyökyvyttömyytensä sekä sen, että heille henkilökemiat ovat tärkeämpiä, kuin rodun paremman tulevaisuuden puolesta toimiminen.

Tuen jatkossakin Akita ry:tä ja suosittelen lämpimästi jokaista rodun harrastajaa sekä rodusta kiinnostunutta liittymään mukaan toimintaan! Akitan edustusoikeus on rotuyhdistyksellä, Akita ry:llä, eikä tähän tilanteeseen ole näköpiirissä muutosta, eikä mielestäni edes tarvetta. Rodun tulevaisuuden näkymiin voi vaikuttaa rotuyhdistyksen sisällä äänivaltaisena jäsenenä; joko asettumalla itse ehdolle toimihenkilöksi tai toimimalla aktiivisena rivijäsenenä.

SA-rintamalla pikkulinnut lauleskelivat tällä viikolla ikäviä lurituksia.

Ruotsista lintu lauloi, että A-pentueemme isän Rajn sisarella olisi todettu SA. Sallin puolelta SA-mörkö oli jo aiemmin läsnä, mutta tämän uusimman tiedon valossa on pienoinen ihme, ettei Sallin & Rajn pennuista ole yksikään sairastunut. Ikää "muksuilla" on kuitenkin jo 9 vuotta.

Myös Saksan maalta kuului kummia. Siellä Sayurin siskopuoli on SA-diagnosoitu.

Koska kyseessä ei ole mikään virallinen listaus, niin en yksilöi koiria sen kummemmin. Mutta hiljaiseksi vetää, varsinkin kun nuo tiedot tulivat ilmi ns. mutkan takaa. Se vähäinen luottamus, mikä minulla vielä oli jäljellä ihmisten avoimmuuteen ja rehellisyyteen jalostuskoiriensa ai-sairauksien suhteen, on pahemman kerran koetuksella. "Yes, jees - terveitä on kaikki!" -jargonit eivät enää jatkossa uppoa tähän kaaliin.

Remonttia & Synttäribailut jatkuu...

Miska-lappalainen juhli eilen 11-vuotis synttäripäiväänsä. Muorista ei päälle päin huomaa ikää, kun se touhottaa menemään pihalla, ihanainen duracell-pupu! Monet luulevat sitä edelleen pennuksi ja hämmästyvät, kun kerron ikinuoren ikäneidon todellisen iän. Toivottavasti saamme nauttia pienen paimenemme läsnäolosta vielä vuosia.

Miska the Lapphund, 11-wee! <3

Aiko päätti järjestää isäntäväelle kevätaskareita repimällä kopistaan sisäpuolelta lattian, kolme seinää ja kattolevyn. Koskaan aikaisemmin eivät meidän akitakset ole hajottaneet mitään suurempaa (noh, Sayuri söi nuorempana parit koulukirjat ja isännän tohvelit), joten yllätys oli melkoinen, kun tuhon laajuus selvisi kopin kattoa nostaessa. Mikähän lie ollut hävityksen syy? Se jäi vähän epäselväksi. Jonkinasteista valeraskautta Aikkuliinilla on ilmennyt aiemminkin, joten olisikohan tuo ollut siis pesän "rakentamista", kun juoksuista alkaa olla se parisen kuukautta aikaa. Uutta sisustaa tehdessä meni koko päivä, mutta onneksi asukas kelpuutti uuden mökkinsä, eikä ole askarrellut enää lisää sen koommin.