Jännän äärellä

Toukokuun lopulla sain sähköpostia Genoscoperilta, jossa kerrottiin MyDogDNA-analyysin olevan pian käyttövalmis palvelu. Ilmoitin Sayurin kyseisen testin pilottivaiheeseen tammikuussa, joten koko kevät ja varsinkin kuluva kesäkuu on vierähtänyt tuloksia odotellessa. Odottavan aika on tunnetusti pitkä. Joudun kuitenkin odottamaan vielä tovin jos toisenkin, sillä kävi ilmi, ettei Sasun verinäytettä pystytty analysoimaan. Harmistus oli ensin suoraan sanottuna melkoisen suuri ja kaikista eniten tympäisi se, että asiasta ilmoitettiin vasta testin kaupallisen lanseerauksen aattona. Olisin kerennyt lähettää uudet näytteet jo moneen kertaan, jos olisin tiennyt! Joten sen sijaan, että ihailisin parhaillaan hienoja käppyröitä ruudulta, odottelenkin nyt näytteenottopakkauksen saapumista postitse (poskisolunäyte riittää, onneksi). Mutta toivon hartaasti, että näytekitti tulee jo tällä viikolla ja saan tulokset muutaman viikon sisään.

Toisaalta, käyttäjäpalautetta lukiessani en voi olla toteamatta, että ehken on ihan hyvä, ettei minulla vielä ole niitä tunnuksia. Palvelussa on ilmennyt melkoisen paljon bugeja, joita tosin kyllä korjataan kiireen vilkkaa, mutta kuitenkin... Mielestäni yrityksen olisi kannattanut tehdä pilotointi loppuun saakka, eli testiryhmä olisi päässyt tutustumaan palvelun ominaisuuksiin ja käyttöön ennen sen julkaisua avoimille markkinoille. Tällä hetkellä palvelu on vielä raakile ja lisäksi "koirien treffipalvelu" -tyyppinen mainonta ällöttää.

Mutta hyvä siitä tulee! Kunhan homma saadaan pelittämään kunnolla ja koiria testataan mahdollisimman monta tarkemman datan kasaan saamiseksi, tulee genominlaajuinen kartoitus olemaan todella hieno apuväline koirarotujen jalostuksessa. Niin, apuväline. Jatkossakin kasvattajan on tehtävä itsenäiset ratkaisut suunnittelemiensa yhdistelmien suhteen riippumatta siitä, onko koirilla geenipassia vaiko ei. Päätöksiä ja sitä myöten vastuuta ei saa ulkoistaa jollekin tietokoneohjelmalle.

On vuosia kasassa tusina ja simassa kelluu rusina

Miska viettää tänään synttäreitä! Juhlapäivä on sujunut vaihtelevassa kelissä; välillä paistaa aurinko, mutta hetkittäin tulee lunta ja räntää taivaan täydeltä. Miska on edelleen iästään huolimatta pentumainen häslääjä ja aina iloinen touhottaja. Toivomme tulevaisuuteen vielä monia iloisia hetkiä karvamuorin seurassa!

Miskan 12-wee synttäripönötys

Huolta ja murhetta

Vaikka koiraharrastus on pääasiassa varsin lystikästä hommaa, niin kylläpä näiden karvakavereiden kanssa saa välillä harmaita hiuksia siihen tahtiin, että kohta saattaapi jo kiikkustuoli kutsua tätä varhaiskeski-ikäistä...

Akulla on aina ollut ns. "talvinenä", eli kirsu on vaaleampi talvella ja huomattavasti tummempi kesällä. Mutta keskellä sydäntalvea jätkän silmäkulmistakin katosi pigmentti. Tunnetusti äärimmäisen positiivisena persoonana ehdin jo lukea koiralle tappotuomiota. Ensimmäinen pelko persiessä oli nimittäin akitojen toinen hyppykuppa eli VKH, vaikkakin kyseinen sairaus puhkeaa pääsääntöisesti nuorilla yksilöillä ja Aake kuuluu jo kymppikerhoon. Nyt uskallan jo huokaista helpotuksesta siltä osin, koska samalla kun ukkelin kirsu alkaa jälleen päivän pidentyessä saada väriä takaisin, ovat kajalitkin palautuneet. Aku ei ole missään vaiheessa ollut valoherkkä tai aristellut silmiään muutenkaan. Selvinneemme siis säikähdyksellä tästäkin koettelemuksesta.

Astetta mysteerisempi on puolestaan Sayurin tapaus. Sasu on nimittäin saanut kaksi jalat alta vienyttä tuijotuskohtausta; ensimmäisen vuosi takaperin helmikuussa ja toisen kuluvan vuoden maaliskuussa. Ensimmäinen kenttään tumahtaminen meni heikotuksen piikkiin, sillä Sasu ei ollut syönyt kyseisenä päivänä mitään. Soitin kohtauksen alussa päivystävälle eläinlääkärille ja koira tokeni normaaliksi puhelun aikana. Jäimme sillä kertaa tohtorin kanssa niille puheille, että kattellaan ja jos kohtaus uusii, niin aletaan tutkimaan. Toiselle kerralle ei löydy mitään samankaltaista yksinkertaista selitystä; koirat oli syötetty tuntia aiemmin, Sayuri odotti eteisessä kävelylle lähtöä.

Veri- ja virtsakokeiden perusteella sisuskalut pelittävät normaalisti ja ulkoisessa tutkimuksessakaan ei löytynyt mitään poikkeavaa tai kipuilevaa kohtaa. Ns. "aitoa epilepsiaa" tämä ei luultavasti ole, koska oireet ovat ilmenneet vasta myöhemmällä iällä. Eli mikäli kohtauksia vielä tulee, niin seuraava askel on magneettikuvaus, jolla saadaan selville mahdolliset kasvaimet tai muut epänormaalit muutokset aivoissa. Koiran hoidon kannalta kuvauksella ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä vaikka kyseessä loppujen lopuksi olisikin se epätodennäköisin vaihtoehto eli idiopaattinen epilepsia (= magneettikuvassa ei näkyisi muutoksia), niin harvaan ilmeneviä tai lieviä kohtauksia ei lääkitä mitenkään. Jalostuskäyttöä Sasulle ei ollut muutenkaan enää suunnitelmissa, joten rouvakoira kiikutetaan puukon alle alkukesästä ja samalla vältetään tulevaisuudessa mummutaudit, kuten mm. kohtutulehdus. Leikkuu vaikuttaa jatkossa myös hormonitasapainoon, mikä voi olla yksi kohtauksia laukaiseva tekijä.

Sayuri ja "terassikauden avaus" -2013

B-muksuista kahdella on nyt todettu verikokein suoritetulla allergiatestillä yliherkkyys homeille, varastopunkeille ja useimmille heinille, toisella myös kanalle. Toivottavasti oireet pysyvät jatkossakin hallinnassa ja kutinat vähäisinä. Näille nartuille minulla ei ole ollut omia jalostussuunnitelmia, mutta heikentynyt immuunijärjestelmä ja perinnöllinen taipumus siihen on otettava huomioon myös pentuesisarten jalostuskäyttöä harkittaessa.

Täydet kymmenet

Siitä, kun maailmaan putkahti kolme ihanaista "marsua", on kulunut jo kokonaiset kymmenen vuotta. Kaikki kolme vetskua viettävät leppoisia eläkepäiviä; Aiko & Aku (tuttavallisemmin Team Tupla-A) mumman ja vaarin tykönä Sotkamossa, ja Apri Lauran hellässä hoidossa Espoossa. Toivomme vielä monta tervettä vuotta tulevaan ja paljon iloisia hetkiä rakkaiden karvakorviemme seurassa!

Lukitarin Ayakohime

FI CH Lukitarin Akuma-Go

Lukitarin Aprilfool, kuva: Laura

Talvipäivät 2013

Akita ry:n Talvipäivät vietettiin viime viikonloppuna Kuuman Kartanossa, Latovainiolla. Meidän poppoo osallistui päiväkävijänä sunnuntaille, jolloin ohjelmaan kuului Kaisa Hilskan luento pienten populaatioiden jalostuksesta sekä vuosikokous.

Luento oli loistava! Tämä täti tietää, mistä puhuu. Suosittelen lämpimästi jokaiselle, joka harrastaa lukumäärältään pienehköä ja sukusiittoista rotua, jollaisesta loistavana esimerkkinä toimii akita. Omat ajatukseni rodun kasvatuksesta liikkuvat skaalalla "toivotonta" - "ehkäpä sittenkin...", joista jälkimmäinen lienee kohdallani edistystä. Haasteita on valtavasti, mutta ehkä tästä tosiaan vielä jotenkin selvitään..? Elämme mielenkiintoisia aikoja rotukoirien jalostuksen tiimoilla yleisemminkin; M. Snellmania eräästä haastattelusta lainatakseni "Muutamalle rodulle ovat kuolinkellot soimassa". Olen ihan samaa mieltä tästä, valitettavasti.

Vuosikokouksessa minut valittiin hallitukseen varamiehen paikalle. Edellisen kerran olin toimihenkilön pestissä kolmisen vuotta sitten, eli nyt siis uusin voimin kohti uusia tuulia. Tosin varsinaiset hallituslaiset ovat sen verran aktiivista porukkaa, että tuskin tämmöiselle varapenkkiläiselle on suuremmin tarvetta äänenkäyttäjänä kokouksissa. Sen sijaan tarvetta löytyy talkoolaisille eri tapahtumiin ympäri Suomen, joten otathan reippaasti yhteyttä mikäli haluat olla mukana mätsäreiden järjestelyissä tai muussa yhdistyksen toiminnassa.

Sini otti upeita kuvia Talvipäivillä ja osuipa linssin eteen pariin otteeseen meidän pikkuruinen Toto-mieskin:

Toto paistattelee auringossa, kuva (c) Sini Piironen

Sayuri 7-wee ja uusi koirakaveri

Synttärisankarilla on juuri karvanlähtö pahimmillaan, joten kuviin poseeraaminen jäänee tänään välistä. Alla kännykkäkameralla räpsäisty kuva parin viikon takaa. Tuon jälkeen olemme saaneet lisää lunta kymmenkunta senttiä, joten kahluulenkkien vastus eikun vain kovenee, vaikka mukamas tässä ollaan kevättä kohden menossa.

"Lunta tulvillaan on raikas talvisää..."

Parisen viikkoa takaperin tapahtui muutakin jännää, kuin pelkkää lumessa tarpomista. Suomeen lennähti suuripieni karvakorva, suloinen akitapoika, Lemmy. Lemmy on Saijan oma kultamussukka, joka asustaa Paavon ja Raipen seurassa Iisalmessa. Lisätietoja pienokaisesta: http://tensaiakitas.blogspot.fi/p/lemmy-reliances-ace-of-spades.html

"If you like to gamble, I tell you I'm your man --"
Reliance's Ace of Spades, aka Lemmy

Tuusniemi RN

Tuomari Leni Finne

Lukitarin Benzaiten AVO EH1 -

---

Nuga-neiti debytoi Tuusniemen ryhmiksessä hienosti!
Eikä handlerikaan pyörtynyt kehään, joten tästä on hyvä jatkaa. ;)

"Anna jo se nami!"

"Jos mä nyt tarjoaisin tassua...
niin saisinkohan sitten sen namin?!"