Yksi on joukosta pois...

B-muksujen synttärikekkereistä huolimatta tämä vuosi alkoi haikeissa tunnelmissa. Pitkäaikainen karvainen ystävä, ensimmäisen Lukitarin-pentueen isäpappa Raipe päätti maallisen taipaleensa reilu viikko takaperin. Ikää Rajlle kertyi melkein 14 vuotta.

Tutustuin Raipeen kulkiessamme Salli-muorin kanssa koiranäyttelyissä ja kävimme mm. yhteisellä näyttelyreissulla Ruotsissa Rajn silloisen omistajan kanssa. Raj oli aikoinaan Sallin kahdesta sulhaskanditaatista ehdoton ykkössuosikkini. A-pentueemme putkahti maailmaan maaliskuussa-03, joten komeasti ovat vetskuikäistä sakkia nämä ”penskatkin” nykyään...

A-pentujen ollessa alta vuoden iässä kuulin Rajn etsivän uutta kotia. Koulukaverini Saija oli ollut jo pidemmän aikaa kiinnostunut rodusta ja kaipaili omaa akitalaista vierelleen. Niinpä parin mutkan kautta Raj muutti asustelemaan ensin Saijan luo Vuokattiin, mistä matka jatkui omistajan jatko-opintojen vuoksi Tornion kautta Helsinkiin ja sieltä lopulta Savon sydämeen, Iisalmeen. Onneksi Raj oli tottunut matkailija ja kotonaan melkeinpä missä tahansa.

Raj oli hieno koira, joka valloitti monet sydämet ja jota jää kaipaamaan suuri joukko ihmisiä. Lepää rauhassa, pappa.

Ängsmyrens Yori No Kogawe "Raj"
30.1.2000 - 8.1.2014

Rauhaisaa Joulua!

MyDogDNA osa II

Vihdoinkin se maaginen 30 testatun koiran raja ylittyi ja akitalle saatiin omat rotukohtaiset kuvaajat monimuotoisuuden ja koirayksilöiden perinnöllisen eroavaisuuden osalta MyDogDNA-palveluun! Olen hirmuisen innoissani tästä, vaikka koetan toppuutella itseäni, sillä tämä on vasta alku. Testattuja koiria on edelleen vähänlaisesti, jotta tuloksista voisi tehdä kattavaa arviointia rodun tilasta, mutta ensimmäinen kynnys on nyt siis ylitetty.

MDD Breeder -työkaluun lisättyjen koirien perusteella testatut akitat ovat ns. ”mahdollisimman erisukuisia” ja melko hyvä esimerkkiryhmä maamme akitakannasta. Breederin koirista suurin osa on suomalaisia akitoja, mutta joukossa on pari koiraa myös Venäjältä sekä yksi USA:sta. Kaikkia testattuja koiria ei ole lisätty näkyviin Breederiin, joten en tiedä tarkalleen mistä kaikkiaalta näytteitä on lähetetty tutkittavaksi.

Perimän monimuotoisuus -kuvaaja Sayurin profiilinäkymässä
www.mydogdna.com

Rodun keskimääräinen monimuotoisuusarvo on tässä vaiheessa 20.6% (17.5%-26.1%), mikä on melko alhainen luku verrattaessa kaikkien testattujen rotujen mediaaniin 28.6% (tilanne 1.11.). On tietenkin tärkeää huomioida, että nämä luvut muuttuvat sitä mukaa kun koiria testataan enemmän ja dataa kerääntyy lisää. Tämä on lähtötilanne. Sayurin oma heterotsygotia-aste on 22.4%, eli testattuihin rotukumppaneihinsa nähden luku on tämänhetkistä keskivertoa korkeampi, muttei kuitenkaan kovin riehakkaiden hurraa-huutojen arvoinen. Verrattaessa rotukohtaisia tuloksia esimerkiksi akitalla ja omalla "kakkosrodullani" suomenlapinkoiralla huomaa selkeästi kummalla rodulla on ollut ns. avoin rekisteri (rotuunottokäytäntö). Lappalaisten mediaani perimän monimuotoisuuden suhteen on testattujen yksilöiden osalta 31.8%, haarukoinnin kulkiessa 26.7%-36.4% välillä.

Rodun sisäiset eroavaisuudet Sayurin profiilinäkymässä
www.mydogdna.com

Rodun kuvaajat ja lisätiedot testistä löytyvät osoitteesta: http://www.mydogdna.com

Olisi todella hienoa, mikäli mahdollisimman moni akitan omistaja hankkisi koiralleen MDD-passin. Vaikka tällä hetkellä passiin sisällytetyt sairaudet eivät ole akitalla yleisiä ongelmia ja siten testaus saattaa tunnostaa turhan hinnakkaalta saatuun hyötyyn nähden, niin testipalettia kehitetään koko ajan ja tutkimustyö mm. kondrodysplasian suhteen ei etene, ellei koirista saada näytteitä tutkittavaksi. Juuri nyt suurin hyöty testistä akitalle on monimuotoisuuden tutkiminen ja sen ylläpitäminen. Lisäksi olen ainakin itse ollut äärimmäisen huvittunut sekä Sayurin perimässään kantamistaan kiharasta karvasta, kuin myös viimeisimmästä lisäyksestä eli korvien asentoon vaikuttavasta havainnosta, josta Sasu sai tuloksen: ”C/T: Koirasi on korvien tyyppiin yhdistetyn variantin suhteen heterotsygootti. Tämä tarkoittaa sitä, että koirasi kantaa perimässään yhtä kopiota luppakorvaisuuteen yhdistetystä alleelista ja yhtä kopiota pystykorvaisuuteen liitetystä alleelista.” Käkkäräpäinen puoliluppa, eipä päälle päin uskoisi! Mutta jälleen kerran; se fenotyyppi vs. genotyyppi! Mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä geenitutkimus vielä paljastaakaan omista karvapyllyistämme tulevaisuudessa, jää nähtäväksi.

Vähintä, mitä jokainen yksittäinen koiran omistaja voi helposti tehdä auttaakseen rotukoirien terveempää tulevaisuutta tukevaa tutkimustyötä, on lähettää verinäyte Helsingin yliopiston koirien geenipankkiin (<- linkki tekstissä, klik!). Tämä onnistuu kätevästi tulostamalla lomakkeen ja otattamalla näytteen esim. rokotusten yhteydessä tai osallistumalla joukkonäytteenottoon, joita tutkimusryhmä, rotuyhdistykset ja koirakerhot järjestävät eri puolilla Suomea. Akitan kohdalla jokainen näyte on tärkeä, mutta erityisesti SA-sairaiden näytteet olisivat kultaakin arvokkaampia. Sillä jos näytteitä saadaan kerättyä tarpeeksi on olemassa mahdollisuus, että sairautta voisi tutkia tarkemmin näin Suomen maaperällä, mikä olisi kerrassaan loistavaa eteenkin nyt kun tutkimustyö Saksan päässä on pistetty jäihin.

LISÄYS 20.12.2013: Genoscoper Oy:n tarjoama MyDogDNA-testaus ja Helsingin Yliopiston hallussa oleva koirien geenipankki eivät ole sama asia, vaikka nämä tahot yhteistyötä tekevätkin. Ensiksi mainittu on yksityinen, koirien geenitutkimuksia kuluttajille maksua vastaan tarjoava yritys. Toinen on maailman suurin koirien geenipankki, joka tekee tutkimustyötä itsenäisesti ja jonne verinäytteen toimittaminen ei maksa kuin korkeintaan klinikkamaksun ja postituksen. Tässä on ollut hienoisia epäselvyyksiä, joten ajattelin vielä mainita asiasta erikseen.

Hyvästi jää, rakas ystävä

Miska 1.5.2001 - 15.10.2013

Miska-lappalainen muutti luoksemme vajaan puolen vuoden iässä. Alunperin kasvattajalla oli aikomus pitää koiran itsellään, mutta yhteiselo sisarpuolen ja mamman kanssa ei sujunut täysin ongelmitta. Samaan aikaan meidän perheen kuopus kaipasi rinnalleen karvaista kaveria, joten tarpeet kohtasivat - koira sai uuden kodin ja tyttö rakkaan lemmikin. Miska ei koskaan oppinut pitämään toisista koirista ja sillä olikin elämänsä aikana ainoastaan pari koirakaveria, joiden seurasta se nautti. Toinen oli Salli-akita, mutta ehdoton ykkönen Miskan mielestä oli anoppilan Roope-seropi.

Miska oli omalla persoonallisella tavallaan kaunis, vaikkei mikään näyttelystara ollutkaan. Sen kanssa käytiin opiskelemassa myös agilityn alkeet ja pikkuisen tokoakin. Miskasta olisi tullut loistava agilitykoira, jos vain ohjaaja olisi jaksanut panostaa harrastukseen enemmän aikaa ja ajokilometrejä. Se oppi esteet hämmästyttävän nopeasti ja nautti niiden parissa touhuamisesta, mutta joutui lopulta tyytymään kotipihan omiin hyppyesteisiin.

Pikku-Miska, maaliskuu 2002

Miska eli hyvän elämän. 12,5 vuoteen mahtuu paljon ja lappalainen oli monessa mukana. Nyt koti tuntuu tyhjältä, vaikka onhan meillä edelleen näitä ihanaisia karvakorvia täällä seuranamme. Mutta Miska on aina ollut lähellä. Aina tuossa vieressä. Ihan aina. Ja tulee aina olemaan, murusena sydämessä ja kauniina muistona mielessä. Hyvää matkaa tähtisumun tuolle puolen, rakas. Nuku hyvin.

Terveystarkkeja

FI14828/10 Lukitarin Bakeneko
silmätutkimus: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
polvilumpiolux.med: 0/0

Paavo-neiti aloitti meidän B-sarjalaistemme terveystarkit käväisemällä silmä- ja polvitarkastuksessa, molemmista tuliaisena puhtaat paperit. Neidin luuston kuvaukset on varattu joulukuulle.

Toto veren jäljillä verijäljellä

Olen käsitellyt verta viime aikoina lähinnä koeputkissa ja blogitekstitkin ovat pääosin pyörineet vain erinäisten tutkimusten tiimoilla, joten laitetaas kevennykseksi kuvaterveisiä akitaharrastajien SawoPäeviltä, joille osallistuimme siskoni kanssa. Koiristamme mukana oli tällä kertaa vain Toto-mies.

Päivän aktiiviohjelmaan kuului verijäljen teko ja myöhemmin auringon laskiessa jäljen ajo. Toton kanssa en ole aiemmin kokeillut verijälkeä, joten jätkän osoittama mielenkiinto jälkityöskentelyyn oli erittäin mieluisaa huomata. Ehkäpä tästä voisi tulla meille jopa ihan tavoitteellinen harrastus, ken' tietää! Ainakin jälkikärpänen puraisi allekirjoittanutta sen verran tolkusti pitkästä aikaa, että omaksi ilokseni jatkan tätä touhua Toton kanssa, vaikken sinne kokeisiin asti koskaan uskaltautuisikaan.

Alun makuu piti tutkia todella tarkkaan ja antaumuksella

Ohjaaja ei ollut varautunut näin vauhdikkaaseen menoon!

"Jos metsään haluat mennä nyt..."

MyDogDNA

Nyt olen ehtinyt perehtymään Sayurin MyDogDNA-passiin syvällisemmin ja ajattelin kirjuutella aiheesta muutaman sanasen.

Perinnöllisten sairauksien tuloksissa ei tosiaan mitään hirmu jännää löytynyt, kuten jo aiemmin ehdin mainita. Testivalikossa ei kuitenkaan ole rotutyypillisiä sairauksia, kuten VKH tai SA, koska niille ei ole olemassa geenitestiä. Perinnöllisissä ominaisuuksissa oli merkattuna jo tiedossa olevia juttuja, kuten mm. että Sayuri kantaa valkoista väriä. Oli siellä myös yksi alkuun hassulta vaikuttavakin kohta, nimittäin Sayuri kantaa yhtä kopiota alleelista, joka kulkeutuu kiharakarvaisen turkin kanssa. Kysyin aiheesta lisätietoja Genoscoperilta ja he tarvitsisivat lisää koiria testattavaksi, jotta voisivat tarkastella asiaa laajemmin. Akitan pitkäkarvaisuusalleeli on jo aiemmin paikallistettu amerikkalaisessa tutkimuksessa, mutta kiharakarvaisuuden kanssa sillä ei ole tutkittua yhteyttä. Kiharakarvaisuus on dominantti suorakarvaisuuteen nähden, mutta se ei ilmene ellei koira kanna myös pitkää karvaa. Karvan pituutta kuvaava testi antoikin Sayurille tulokseksi homotsygootin lyhytkarvaisuuden. Silti, varsin hauska tapaus. Olen huomannut, että Sayurin kotiin jätetyllä jälkeläisellä Totolla menee peffakarvat laineille, kun sen pesee. Aiemmin arvelin sen tulevan jostain Salli-muorin takaa siksi, että Sallukalla oli pitkäkarvaisia sisarpuolia. Mutta ehkäpä jätkä onkin ihka aito käkkäräkarvainen akita, hah!

MDD Breeder -työkalu näyttää valitulle koiralle samanrotuisista testatuista, vastakkaisen sukupuolen edustajista valikoidut, ns. geneettisesti passeleimmat kumppanit. Breederissä näkyviin laitetuista akitauroksista yksikään ei olisi Sayurille (tässä täysin teoreettisessa) parin etsinnässä ihannesulho. Olkootkin, että otos on aivan mitättömän pieni testattujen koirien vähäisen lukumäärän vuoksi, eikä kannan monimuotoisuutta voi vielä luotettavasti havainnollistaa, ovat nuo annetut tulokset karuja, kun ottaa huomioon näiden testattujen koirien olevan maamme akitakannassa ns. mahdollisimman kaukaista sukua keskenään, eivätkä tulokset siitä huolimatta ole tuon parempia. Tuonteja tarvitaan lisää myös jatkossa, mutta niiden pelastavaan voimaan on ihan turha kenenkään vedota, sillä koko rotu on maailmanlaajuisestikin liian sisäsiittoinen. Rodun monimuotoisuuden tilaa on voinut päätellä ihan vain tutustumalla historiaan ja sukutauluja tutkimalla, mutta jälleen kerran – se musta ja valkoinen ja niin edelleen.

Ja ellei joku vieläkään ymmärrä, että miksi tämä vouhkattu monimuotoisuus rodun sisällä on niin ensiarvoisen tärkeää, silloin lienee paikallaan tutustua K. Mäen kansantajuiseen tekstiin ”Vain monimuotoinen koirarotu selviää”. Tekstistä voi myös ottaa suoraan vinkkejä siihen, mitä rodun terveemmän tulevaisuuden eteen olisi tehtävissä. Mikäli se laajamittainen roturisteytys on edelleen joillekin ylitsepääsemättömän hankala aihe ja ehdoton nounou, niin voisimme sentään porukalla pitää huolen parista seikasta. Eli ettei nykyisestä ja tulevasta akitakannasta karsita enää jalostusmateriaalia vähäpätöisten seikkojen vuoksi, vaan mahdollisimman montaa tervettä ja muutoinkin jalostuskelpoista koiraa käytetään sukua jatkamaan. Sekä ettei yksittäisten koirien jälkeläismäärä nouse kantaan nähden liian suureksi, huomioiden siis myös ne toisen ja kolmannenkin polven jälkeläiset, ettemme tahattomasti aikaansaa superpappoja ja -mummoja. Ja palauttakaamme mieliimme myös, että vasta jälkeläisarviointi määrittää jalostuskoiran todellisen jalostuksellisen arvon, eli että kannattiko sitä tiettyä yksilöä käyttää suvunjatkohommissa ollenkaan.