Terveystarkkeja

FI14828/10 Lukitarin Bakeneko
silmätutkimus: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
polvilumpiolux.med: 0/0

Paavo-neiti aloitti meidän B-sarjalaistemme terveystarkit käväisemällä silmä- ja polvitarkastuksessa, molemmista tuliaisena puhtaat paperit. Neidin luuston kuvaukset on varattu joulukuulle.

Toto veren jäljillä verijäljellä

Olen käsitellyt verta viime aikoina lähinnä koeputkissa ja blogitekstitkin ovat pääosin pyörineet vain erinäisten tutkimusten tiimoilla, joten laitetaas kevennykseksi kuvaterveisiä akitaharrastajien SawoPäeviltä, joille osallistuimme siskoni kanssa. Koiristamme mukana oli tällä kertaa vain Toto-mies.

Päivän aktiiviohjelmaan kuului verijäljen teko ja myöhemmin auringon laskiessa jäljen ajo. Toton kanssa en ole aiemmin kokeillut verijälkeä, joten jätkän osoittama mielenkiinto jälkityöskentelyyn oli erittäin mieluisaa huomata. Ehkäpä tästä voisi tulla meille jopa ihan tavoitteellinen harrastus, ken' tietää! Ainakin jälkikärpänen puraisi allekirjoittanutta sen verran tolkusti pitkästä aikaa, että omaksi ilokseni jatkan tätä touhua Toton kanssa, vaikken sinne kokeisiin asti koskaan uskaltautuisikaan.

Alun makuu piti tutkia todella tarkkaan ja antaumuksella

Ohjaaja ei ollut varautunut näin vauhdikkaaseen menoon!

"Jos metsään haluat mennä nyt..."

MyDogDNA

Nyt olen ehtinyt perehtymään Sayurin MyDogDNA-passiin syvällisemmin ja ajattelin kirjuutella aiheesta muutaman sanasen.

Perinnöllisten sairauksien tuloksissa ei tosiaan mitään hirmu jännää löytynyt, kuten jo aiemmin ehdin mainita. Testivalikossa ei kuitenkaan ole rotutyypillisiä sairauksia, kuten VKH tai SA, koska niille ei ole olemassa geenitestiä. Perinnöllisissä ominaisuuksissa oli merkattuna jo tiedossa olevia juttuja, kuten mm. että Sayuri kantaa valkoista väriä. Oli siellä myös yksi alkuun hassulta vaikuttavakin kohta, nimittäin Sayuri kantaa yhtä kopiota alleelista, joka kulkeutuu kiharakarvaisen turkin kanssa. Kysyin aiheesta lisätietoja Genoscoperilta ja he tarvitsisivat lisää koiria testattavaksi, jotta voisivat tarkastella asiaa laajemmin. Akitan pitkäkarvaisuusalleeli on jo aiemmin paikallistettu amerikkalaisessa tutkimuksessa, mutta kiharakarvaisuuden kanssa sillä ei ole tutkittua yhteyttä. Kiharakarvaisuus on dominantti suorakarvaisuuteen nähden, mutta se ei ilmene ellei koira kanna myös pitkää karvaa. Karvan pituutta kuvaava testi antoikin Sayurille tulokseksi homotsygootin lyhytkarvaisuuden. Silti, varsin hauska tapaus. Olen huomannut, että Sayurin kotiin jätetyllä jälkeläisellä Totolla menee peffakarvat laineille, kun sen pesee. Aiemmin arvelin sen tulevan jostain Salli-muorin takaa siksi, että Sallukalla oli pitkäkarvaisia sisarpuolia. Mutta ehkäpä jätkä onkin ihka aito käkkäräkarvainen akita, hah!

MDD Breeder -työkalu näyttää valitulle koiralle samanrotuisista testatuista, vastakkaisen sukupuolen edustajista valikoidut, ns. geneettisesti passeleimmat kumppanit. Breederissä näkyviin laitetuista akitauroksista yksikään ei olisi Sayurille (tässä täysin teoreettisessa) parin etsinnässä ihannesulho. Olkootkin, että otos on aivan mitättömän pieni testattujen koirien vähäisen lukumäärän vuoksi, eikä kannan monimuotoisuutta voi vielä luotettavasti havainnollistaa, ovat nuo annetut tulokset karuja, kun ottaa huomioon näiden testattujen koirien olevan maamme akitakannassa ns. mahdollisimman kaukaista sukua keskenään, eivätkä tulokset siitä huolimatta ole tuon parempia. Tuonteja tarvitaan lisää myös jatkossa, mutta niiden pelastavaan voimaan on ihan turha kenenkään vedota, sillä koko rotu on maailmanlaajuisestikin liian sisäsiittoinen. Rodun monimuotoisuuden tilaa on voinut päätellä ihan vain tutustumalla historiaan ja sukutauluja tutkimalla, mutta jälleen kerran – se musta ja valkoinen ja niin edelleen.

Ja ellei joku vieläkään ymmärrä, että miksi tämä vouhkattu monimuotoisuus rodun sisällä on niin ensiarvoisen tärkeää, silloin lienee paikallaan tutustua K. Mäen kansantajuiseen tekstiin ”Vain monimuotoinen koirarotu selviää”. Tekstistä voi myös ottaa suoraan vinkkejä siihen, mitä rodun terveemmän tulevaisuuden eteen olisi tehtävissä. Mikäli se laajamittainen roturisteytys on edelleen joillekin ylitsepääsemättömän hankala aihe ja ehdoton nounou, niin voisimme sentään porukalla pitää huolen parista seikasta. Eli ettei nykyisestä ja tulevasta akitakannasta karsita enää jalostusmateriaalia vähäpätöisten seikkojen vuoksi, vaan mahdollisimman montaa tervettä ja muutoinkin jalostuskelpoista koiraa käytetään sukua jatkamaan. Sekä ettei yksittäisten koirien jälkeläismäärä nouse kantaan nähden liian suureksi, huomioiden siis myös ne toisen ja kolmannenkin polven jälkeläiset, ettemme tahattomasti aikaansaa superpappoja ja -mummoja. Ja palauttakaamme mieliimme myös, että vasta jälkeläisarviointi määrittää jalostuskoiran todellisen jalostuksellisen arvon, eli että kannattiko sitä tiettyä yksilöä käyttää suvunjatkohommissa ollenkaan.

Verikokeita ja geenitutkimusta

A-pentueemme valkoisella neitokaisella, Aprilla, todettiin vuosittaisen terveystarkastuksen yhteydessä alhainen verihiutaleiden taso. Arvot ovat olleet alakanttiin aiemminkin, mutta nyt oltiin ihan eri sfääreissä, kuin tavallisesti. Koiruus ei oirehtinut tilaansa juuri mitenkään erikoisesti, joten tulokset ja tilanteen vakavuus tuli melkolailla yllätyksenä. Aprin tahti on hieman hidastunut lenkeillä, mutta mitään muuta hälyttävää ei ennen verikokeiden tuloksia huomattu.

Reilun kolmisen viikon kortisonikuurin jälkeen verihiutaleiden määrä on lisääntynyt, muttei niin paljon kuin toivoimme. Sivuvaikutusten ja huonon vasteen vuoksi lääkitystä ryhdytään purkamaan asteittain. Tilannetta seurataan kontrollikäynneillä. Toivottavasti verihiutalearvot eivät kyykkää enempää. Niin kauan, kun koira on oma itsensä ja hyvävointinen, on kaikki ok.

Sain Sayurin MyDogDNA-passin luettavakseni eilen. Tuloksissa ei ilmennyt mitään hirvittävän jännää ja kaikki testatut sairaudet olivat puhtaat, tosin eipä siinä testattavien listassa olekaan akitalle tyypillisiä sairauksia mukana. Kahdessa kohdassa oli ”ei tulosta” -merkintä, mutten todellakaan ole niiden vuoksi tilaamassa uusintatestiä, sillä lähdin alun perin pilottiin mukaan rotukohtaisen monimuotoisuuskartoituksen vuoksi. Akitoja ei ole tutkittu tarpeeksi montaa yksilöä, jotta ne rotukohtaiset käppyrät saataisiin näkyviin, joten testin kotisivuilla on edelleen esimerkkikäppyränä kultainennoutaja. Odotan suurella mielenkiinnolla tuota rotukohtaista koontia ja monimuotoisuuskäyriä.

EDIT:
Ajankohtainen muistutus kaikille akitan omistajille: http://metsastajanakita.blogspot.fi/2013/07/toivon-puutetta.html

Jännän äärellä

Toukokuun lopulla sain sähköpostia Genoscoperilta, jossa kerrottiin MyDogDNA-analyysin olevan pian käyttövalmis palvelu. Ilmoitin Sayurin kyseisen testin pilottivaiheeseen tammikuussa, joten koko kevät ja varsinkin kuluva kesäkuu on vierähtänyt tuloksia odotellessa. Odottavan aika on tunnetusti pitkä. Joudun kuitenkin odottamaan vielä tovin jos toisenkin, sillä kävi ilmi, ettei Sasun verinäytettä pystytty analysoimaan. Harmistus oli ensin suoraan sanottuna melkoisen suuri ja kaikista eniten tympäisi se, että asiasta ilmoitettiin vasta testin kaupallisen lanseerauksen aattona. Olisin kerennyt lähettää uudet näytteet jo moneen kertaan, jos olisin tiennyt! Joten sen sijaan, että ihailisin parhaillaan hienoja käppyröitä ruudulta, odottelenkin nyt näytteenottopakkauksen saapumista postitse (poskisolunäyte riittää, onneksi). Mutta toivon hartaasti, että näytekitti tulee jo tällä viikolla ja saan tulokset muutaman viikon sisään.

Toisaalta, käyttäjäpalautetta lukiessani en voi olla toteamatta, että ehken on ihan hyvä, ettei minulla vielä ole niitä tunnuksia. Palvelussa on ilmennyt melkoisen paljon bugeja, joita tosin kyllä korjataan kiireen vilkkaa, mutta kuitenkin... Mielestäni yrityksen olisi kannattanut tehdä pilotointi loppuun saakka, eli testiryhmä olisi päässyt tutustumaan palvelun ominaisuuksiin ja käyttöön ennen sen julkaisua avoimille markkinoille. Tällä hetkellä palvelu on vielä raakile ja lisäksi "koirien treffipalvelu" -tyyppinen mainonta ällöttää.

Mutta hyvä siitä tulee! Kunhan homma saadaan pelittämään kunnolla ja koiria testataan mahdollisimman monta tarkemman datan kasaan saamiseksi, tulee genominlaajuinen kartoitus olemaan todella hieno apuväline koirarotujen jalostuksessa. Niin, apuväline. Jatkossakin kasvattajan on tehtävä itsenäiset ratkaisut suunnittelemiensa yhdistelmien suhteen riippumatta siitä, onko koirilla geenipassia vaiko ei. Päätöksiä ja sitä myöten vastuuta ei saa ulkoistaa jollekin tietokoneohjelmalle.

On vuosia kasassa tusina ja simassa kelluu rusina

Miska viettää tänään synttäreitä! Juhlapäivä on sujunut vaihtelevassa kelissä; välillä paistaa aurinko, mutta hetkittäin tulee lunta ja räntää taivaan täydeltä. Miska on edelleen iästään huolimatta pentumainen häslääjä ja aina iloinen touhottaja. Toivomme tulevaisuuteen vielä monia iloisia hetkiä karvamuorin seurassa!

Miskan 12-wee synttäripönötys

Huolta ja murhetta

Vaikka koiraharrastus on pääasiassa varsin lystikästä hommaa, niin kylläpä näiden karvakavereiden kanssa saa välillä harmaita hiuksia siihen tahtiin, että kohta saattaapi jo kiikkustuoli kutsua tätä varhaiskeski-ikäistä...

Akulla on aina ollut ns. "talvinenä", eli kirsu on vaaleampi talvella ja huomattavasti tummempi kesällä. Mutta keskellä sydäntalvea jätkän silmäkulmistakin katosi pigmentti. Tunnetusti äärimmäisen positiivisena persoonana ehdin jo lukea koiralle tappotuomiota. Ensimmäinen pelko persiessä oli nimittäin akitojen toinen hyppykuppa eli VKH, vaikkakin kyseinen sairaus puhkeaa pääsääntöisesti nuorilla yksilöillä ja Aake kuuluu jo kymppikerhoon. Nyt uskallan jo huokaista helpotuksesta siltä osin, koska samalla kun ukkelin kirsu alkaa jälleen päivän pidentyessä saada väriä takaisin, ovat kajalitkin palautuneet. Aku ei ole missään vaiheessa ollut valoherkkä tai aristellut silmiään muutenkaan. Selvinneemme siis säikähdyksellä tästäkin koettelemuksesta.

Astetta mysteerisempi on puolestaan Sayurin tapaus. Sasu on nimittäin saanut kaksi jalat alta vienyttä tuijotuskohtausta; ensimmäisen vuosi takaperin helmikuussa ja toisen kuluvan vuoden maaliskuussa. Ensimmäinen kenttään tumahtaminen meni heikotuksen piikkiin, sillä Sasu ei ollut syönyt kyseisenä päivänä mitään. Soitin kohtauksen alussa päivystävälle eläinlääkärille ja koira tokeni normaaliksi puhelun aikana. Jäimme sillä kertaa tohtorin kanssa niille puheille, että kattellaan ja jos kohtaus uusii, niin aletaan tutkimaan. Toiselle kerralle ei löydy mitään samankaltaista yksinkertaista selitystä; koirat oli syötetty tuntia aiemmin, Sayuri odotti eteisessä kävelylle lähtöä.

Veri- ja virtsakokeiden perusteella sisuskalut pelittävät normaalisti ja ulkoisessa tutkimuksessakaan ei löytynyt mitään poikkeavaa tai kipuilevaa kohtaa. Ns. "aitoa epilepsiaa" tämä ei luultavasti ole, koska oireet ovat ilmenneet vasta myöhemmällä iällä. Eli mikäli kohtauksia vielä tulee, niin seuraava askel on magneettikuvaus, jolla saadaan selville mahdolliset kasvaimet tai muut epänormaalit muutokset aivoissa. Koiran hoidon kannalta kuvauksella ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä vaikka kyseessä loppujen lopuksi olisikin se epätodennäköisin vaihtoehto eli idiopaattinen epilepsia (= magneettikuvassa ei näkyisi muutoksia), niin harvaan ilmeneviä tai lieviä kohtauksia ei lääkitä mitenkään. Jalostuskäyttöä Sasulle ei ollut muutenkaan enää suunnitelmissa, joten rouvakoira kiikutetaan puukon alle alkukesästä ja samalla vältetään tulevaisuudessa mummutaudit, kuten mm. kohtutulehdus. Leikkuu vaikuttaa jatkossa myös hormonitasapainoon, mikä voi olla yksi kohtauksia laukaiseva tekijä.

Sayuri ja "terassikauden avaus" -2013

B-muksuista kahdella on nyt todettu verikokein suoritetulla allergiatestillä yliherkkyys homeille, varastopunkeille ja useimmille heinille, toisella myös kanalle. Toivottavasti oireet pysyvät jatkossakin hallinnassa ja kutinat vähäisinä. Näille nartuille minulla ei ole ollut omia jalostussuunnitelmia, mutta heikentynyt immuunijärjestelmä ja perinnöllinen taipumus siihen on otettava huomioon myös pentuesisarten jalostuskäyttöä harkittaessa.