Luonnetesti

Akita, narttu
Lukitarin Bakeneko
20.9.2014 Iisalmi
Tuomarit Jorma Kerkkä ja Reijo Hynynen

Toimintakyky -1
Terävyys +1
Puolustushalu -1
Taisteluhalu -2
Hermorakenne +1
Tempperamentti +2
Kovuus +1
Luoksepäästävyys +2
Laukauspelottomuus +++
Kokonaispistemäärä 68






Paavon luonnetesti ei ilmentänyt koirasta mitään hirmuisen uutta ja ihmeellistä, joskin pehmeys ja puolustushaluttomuus tulivat itselleni pienenä yllätyksenä. Lässynlää-kielellä sanoisin siis, että "Paavon kovan kuoren sisällä asustaa herkkä sielu", joka luottaa siihen, että mamma hoitaa hankalat tilanteet. Pentuaikansa Helsingissä asunut Pavetsu onkin opetettu siihen, ettei jokaiselle vastaantulevalle spurgulle kannata rähjätä, kyllä mutsi pärjää.

Paavo on (kuten kaikki koiramme) melkoisen reviiritietoinen tapaus ja reaktiot ärsykkeisiin olisivat erittäin suurella todennäköisyydellä olleet huomattavasti voimakkaammat "kotikentällä". Tämä ei kuitenkaan ole luonnetestin tarkoitus.

Luoksepäästävyys ja laukausvarmuus tuovat hyvän mielen tänne kasvattajan suuntaan. Hyvä Pave! Kiitokset Saijalle, kun olet koulinut pentulaatikon räyhähengestä kelpo koiran.

Yökyläilyä ja muisteloita

Maanantaina saimme mieluisan yövieraan, kun ensimmäisen pentueemme valkoinen Apri-neiti saapui emäntänsä kera kesälomareissulle pohjoiseen ja Apri tuli meille hoitoon vuorokaudeksi. Oli ihanaa nähdä Apria perheineen, edellisestä tapaamisesta ehti vierähtää jo pitkä tovi! Sitä suuremmalla syyllä olin huojentunut, kun Apri asettui taloksi muitta mutkitta. Kuin ilmetty äitinsä, myös Sallin kanssa reissaaminen oli aina varsin vaivatonta. Nukkumaan mennessä neiti tosin kävi sängyn laidalla varmistamassa, että ihanko oikeasti tänne nyt pitäisi jäädä teidän kanssa nukkumaan ja missä mun omat ihmiset ovat, mutta asettui pian lattialle sängyn viereen.

Apri-neito, kuva: Saija Tenhunen

Tiistaina pyörähdimme visiitillä Akun luona ja räpsimme kuvia 11-vuotiaista sisaruksista. Alkuperäinen suunnitelmani oli ottaa kimppakuva kaikista A-muksuista Aprin saavuttua, mutta valitettavasti Aiko ei potrettiin enää ehtinyt. Ikävä on kauhea, enkä oikein vieläkään käsitä, ettei Aikkulia enää ole. Aikoinaan kotiin kasvamaan jätetty Aku on nyt ensimmäistä kertaa elämässään talon ainoa koira, kun emo ja sisar ovat poistuneet viereltä toiseen todellisuuteen. Jätkä on ottanut uuden tilanteen melko hyvin. Ensimmäisinä iltoina surumielinen joikhaus saattoi kajahtaa kesäyössä kerran jos toisenkin ja Ellu-kissa on tainnut saada ylimääräistä hellyyttä osakseen, mutta eiköhän se siitä. Niin koirien kuin ihmistenkin on vain sopeuduttava, elämä jatkuu.

Akuma & Apri, 11-vuotiaat sisarukset
kuva: Saija Tenhunen

B-porukan valkoinen toipilas on parantumaan päin, näemmä Viggo-neitiä ei myrkkykäärmeet lannista. Viggon oma eläinlääkäri kerkesi jo pelottelemaan autoimmunisairauksien puhkeamisella, mutta taisimme kuitenkin selvitä tästä kyy-episodista pelkästään säikähdyksellä ja arvilla naamassa. Sisuskalujen toimintaa on testailtu kontrollikäynneillä ja kaikki pelittää normaalisti. Hyvä näin ja ne arvetkin umpeutuvat kyllä aikanaan. Siinä matsissa olisi voinut käydä tosi huonosti. Onneksi Viggo pääsi nopeasti päivystävälle ja neidin hoito aloitettiin rivakasti.

"Kas' vain", sanoi kasvain. Ja kasvoi vain.

Juhannuksen aatonaattona Aikon nisä alkoi vuotamaan ja eläinlääkärin tutkimuksissa selvisi, että siellähän oli kasvain. Koska neiti on ikäisekseen hyväkuntoinen, pirteä ja muutoin terve, eikä röntgenissä näkynyt etäpesäkkeitä, päädyttiin leikkaukseen. Nyt röllykkä on poistettu ja Aikkuli selvisi operaatiosta oikein mainiosti. Kasvaimien uusiutumisriski on tiedostettu, mutta ehkäpä vanha neiti sai leikkauksen ansiosta jonkun verran jatkoaikaa. Elämänhaluisen muorin ennenaikainen nukuttaminen ikiuneen olisi ollut jokseenkin typerää.

Aikon juhannuskorsetti.

Viggoliininkaan juhannus ei mennyt ihan putkeen, sillä neitokainen otti turpiinsa kyyltä. Onneksi koira pääsi nopeasti hoitoon ja sai heti tujun annoksen troppeja. Joten näillä näkymin myös tästä seikkailusta selvittiin säikähdyksellä, kontrollit kertonevat lisää. Pikaista paranemista Viggolle!


EDIT 26.6.2014
Tulipa iloittua liian aikaisin, sillä Aiko jouduttiin lopettamaan yöllä komplikaatioiden vuoksi. Hei hei, Neiti Luppakorva. Turvallista matkaa tähtisumun tuolle puolen. Sinua jäi ikävöimään moni, olit rakas.

Luppakorva seikkailee taas

Toton (Lukitarin Bo Totoro) ja Mötkön (Lukitarin Brigitte Bardot) MyDogDNA-tulokset valmistuivat sopivasti vapun alla. Testatut sairausgeenit olivat molemmilla puhtaat - mutta edelleen, akitalle tyypillisiä sairauksia testaus ei sisällä. Muuta jännää tuloksista ei käynyt ilmi, kuin että Toto on geneettisesti luppakorvainen. Fenotyypiltään jätkä on kuitenkin Pystykorva isolla P:llä. Oma valistunut veikkaus onkin, että kyseinen testiosio kertoo Toton ilmiasun suhteen enemmän korvan paksuudesta kuin asennosta, sillä Toton korvat ovat ohuehkot.

Luppakorva-poika ja puoliluppa-mamma

Mötkön monimuotoisuuskäppyrät. (kuva: MDD)

Toto Perinnölliset eroavaisuudet -taulukossa. (kuva: MDD)

Parasta A-ryhmää!

Maaliskuun viimeisenä päivänä juhlittiin A-pentueen merkkipäivää. 11-vuotiaat "muksut" voivat melkoisen hyvin, joten toivottavasti saamme pitää heidät luonamme vielä pitkään.

Ayako, entinen Neiti-Luimula tunnetaan nykyään
suurimman osan ajasta Neiti-Pystykorvaisena.

Akuma, edelleen porukan jästipää.

Apri-neiti, ihana nallukka! (kuva: Laura)

Lemmygaten jälkipyykkiä

Melko tarkalleen vuosi takaperin eräillä kermapyllyillä meni aamusumpit väärään kurkkuun, kun ystäväni Saija toi USA:sta Suomeen brindlen akitapennun, Lemmyn. Tuontikoira ei ollut tässä tapauksessa se kovin ihmeellinen asia, onhan valtaosa maamme sukuaan jatkaneista akitoista tuonteja, vaan närää tietyissä piireissä aiheutti lähinnä koiran rekisteröinti akitaksi. Yhdysvalloissa American Kennel Club ei ole jakanut rotua akitaksi ja amerikanakitaksi, joten rapakon tuolla puolen näiden erityyppisten akitojen jalostuskäytölle keskenään ei ole rekisteröinnin kannalta mitään käytännön estettä. Lemmyn suvusta löytyy sekä suoria japanintuonteja, kuin myös koiria, jotka meikäläisen rotumääritelmien mukaisesti kuuluisivat amerikanakita -rotuun. Lemmy on siis ns. ”blend”, kahden akitatyypin sekoitus.

Nyt tapaus on käsitelty ihan Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan kokouksessa, koska eräs nimeltämainitsematon koirakerho teki valituksen Lemmyn rekisteröinnistä. Lyhyestä virsi kaunis eli koira siirrettiin FI-rekisteristä ER-rekisteriin, koska sinnehän Lemmy taustansa puolesta kuuluu. Käytännön tasolla tämä muutos merkitsee lähinnä, ettei koira voi saada CACIB-vahvistuksia. Voi kyynel. Eipä tuota luppakorvaa mihinkään missikehiin oltaisi raahaamassa muutenkaan, paitsi ehkä korkeintaan piruilumielessä.

Päätöstä lukiessani en kuitenkaan voi olla hämmästelemättä eräiden ”asiantuntijoiden” lausuntoa. Samaan aikaan kun turuilla ja toreilla jeesustellaan rodun monimuotoisuuden tärkeydestä taistelussa rotua kalvavia autoimmunisairauksia vastaan, olisivat nämä samat arjen sotasankarittaret halunneet koiran EJ-rekisteriin (Ei Jalostukseen). Siis koiran, joka tutkitusti omaa monimuotoisimman geeniperimän kaikista maamme genomitestatuista akitoista! Tähän väliin repomiesmäinen huudahdus: ”Jumalauta!”. Pikkaisen on puheet ja päätökset ristiriidassa keskenään, mutta sehän ei tietenkään ole mitään uutta auringon alla.

MDD-testatuista akitoista rodun heterotsygotian mediaani tämänhetkisellä otoksella on 20,6%, lähtien heikoimmillaan 17%:n pinnasta. Lemmyn oma perimän monimuotoisuusaste on 26,1%. Itse arvotan tärkeysjärjestyksessä terveyden (johon monimuotoisella perimällä on varsin oleellinen vaikutus) koiran normaaliin elämään varsin vähän vaikuttavien ulkonäkövirheiden edelle, mutta kukin tietty tavallaan ja laivat seilaa ajallaan. Joten mikäli Lemmy ja sen lähisukulaiset pysyvät jatkossakin terveinä ja se saa aikanaan puhtaat paperit akitan PEVISA:n vaatimista tutkimuksista, niin aion käyttää sitä jalostukseen siitä huolimatta (tai paremminkin, juuri siksi..), ettei sillä ole nykypäivän show-akitalla ihannoituja tihrusilmiä, hintelää sahapukkimaista kroppaa tai kaarevaa banaaniselkää. Mutta ne tulevaisuuden jalostussuunnitelmieni tärkeimmät pointit eivät suinkaan koske -sitä joillekuille mitä ilmeisimmin niin pirun tärkeää!- koiran ulkonäköä, koska ne eivät edes näy päällepäin; Lemmyn sukulaiset ovat melkoisen kattavasti tutkittuja luuston ongelmien ja perinnöllisten silmäsairauksien varalta, se itse on valtapopulaatiosta poikkeava yksilö, eikä sitä ole puhkinussittu sukusiitoksenkaan osalta. Purrrrrrfect.

---

And the main point in English:

March 11th 2014, Helsinki - the breeding committee of the Finnish Kennel Club has decided that Akita dog RELIANCE'S ACE OF SPADES will be transfered from FI-register to ER-register. ER-registered dog is eligible to use for breeding or attend dog shows and official trials, however it cannot be awarded a CACIB or an International Champion title.

Vetsku-Suikkelsson

Sayuri juhlisti synttäreitään ylimääräisin herkuin ja rauhaisalla kävelyllä hentoisen lumisateen hivellessä poskia. Koiranäytelmien veteraaniluokkiin oikeuttavan 8 ikävuoden ylitys ei koirassa juurikaan päälle päin näy, joten toivomme paljon terveitä vuosia ja iloisia yhteisiä hetkiä tulevaan!